Syömistä, lievää stressiä ja vähäistä avautumista

Meinasin äsken tehdä pussiruokaa (sienikeittoa) muttei ollut tarpeeksi kaurajuomaa (eikä maitoakaan jota siihen olisi kulunut laittaa) niin paistoin sitten pannulla vanhaa juuresleipää, kananmunaa ja juustoa. Kyllä niilläkin nälkä lähti. Kananmunatkin olivat viimeiset. Huomiseksikin sitten onkin pastapussi ruokaa. Tullut ihan liikaa nytten syötyä pastaruokia. Ensi viikoksi jotakin muuta.

Olen swappailu vuorossa ainakin kahdeksalle ja se meinaa vähän stressata vaikken yleensä tahdokaan ottaa swappailusta itselleni stressiä. Ei vaan kuorten pakkaus yhtään huvittaisi. Ja ellen olisi saanut niitä h-kuoria ja postimerkkejä eräältä swappariltani niin ei olisi kuoria yhtään. Oli kyllä todella kiva ylläri 😊❤️ Kerroinkin jo siitä silloin aikaisemmin. Kunhan pakkailen kuoria niin pakkaan ekana hänelle 😊. Olisi paljon myös täyteltäviä slameja eikä siinä mitään ongelmaa olisi jos vaan käsialani olisi parempaa. Jospa tänään saisin swappi juttuja aikaiseksi...

Tein äidilleni ja siskolleni lähi vuosina joulu  tavarakalenterit. Äiti sai omansa viime vuonna ja sisko saa tänä vuonna. Keräsin niihin tavaroita muutaman vuoden ajan ja vain käytännöllisiä ja tarpeellisia tavaroita. Kun ei ole lapsiakaan niin tein nuo äidille ja siskolleni. Pakkasin nuo tavarat lahjapusseihin ja suljin tarroilla joissa numerot 1-24. Niitä oli kiva tehdä kun ei lahjojakaan jouluisin anneta enää muuten kuin vain eläimille 😊❤️

Viime yönä heräsin hapen puutteeseen tai ainakin olo oli päässä sellainen tohelo että pelkäsin jo tulleen jotain vaurioita hapen puutteesta. Sitä kesti jonkin aika, eikä ollut yhtään normaali olo....Sitä ennenkin vähän väliä heräsin  siihen kun en hengitä. Kuinkahan kauan olin ollut hengittämättä ennen kuin heräsin. Lääkkeet nimittäin on sellaiset etten ihan helpolla herää. Niitten vähentämisen myötä on kuitenkin loppuneet ne ahdistavat herätykset siihen tunteeseen että olen kuolemassa. Ties mitä nuo lääkkeetkin vielä tekee kun niitä kauan on syönyt... iltaisin ainakin vakiona niistä johtuu huono muisti ja nielemisvaikeudet tavallistakin pahempana. Syljen liika eritys ja toisinaan tunne ns levottomasta kropasta josta myöskin olen joskus täällä kertonut. Illalla muisti on sellainen että jos ajattelen tai sanon jotain niin unohdan sen heti perään ja on päästävä lepäämään.

Minulla on myös pakkoliikkeitä eli kädet tai keho nytkähtelee ihan itsestään. Vasemmassa kädessä johtuu varmaan siitä että siinä saattaa olla jokin hermovaurio. Kerran nimittäin ex kaatoi minut maahan ja polkaisi kädessäni olevan täyden ja avaamattoman oluttölkin kädestäni rikki. Sormiin tuli siitä pari haavaa ja kämmeneen mustelma. Sormista käteen saakka tuntui särinää ainakin parin viikon ajan. Sen jälkeen jos minua on (esim lääkärillä) naputettu vasemmasta ranteesta niin se särinä tuntuu niissä kohti edelleen, muttei mitään erikoista tunnu oikeassa kädessä. Olin silloinkin lähdössä häntä karkuun. En muista mistä riita johtui mutta huomasin (kuten moni muukin) että hän on kuumakalle jolla voi hetkessä napsahtaa ja olotila muuttua esim. iloisesta ja ystävällisestä hirveäksi räyhääjäksi ja se monesti tapahtui ilman näkyvää syytä. (Eräs hänen läheinenkin joskus sanoi että exälläni on ollut aina päässään on/off nappi ja että naisia on riittänyt paljon siitä lähtien kun tämä oli yläasteella).

Ei ollut tällä kertaa tarkoitus avautua tästä mutta näin näköjään tuli tehtyä.

Se on kahvin paikka...

Asioilla on toinenkin puoli ja tangoon tarvitaan kaksi

Yritin julkaista fb:ssa tuon avautumis postaukseni niin tällainen tuli ja olin rajannut sen näkyvyyttä

 En ymmärrä miksi ihmiset ei tajua että asioilla on toinenkin puoli vaan halutaan vaientaa se ihminen joka haluaisi vihdoinkin myös omankin äänensä kuuluviin. En minä sitä tangoa ole yksin tanssinut. Sitä paitsi avautumisessani oli paljon myös asiaa narsismista sekä mustasukkaisuudesta.

Minulla kyllä on hyvin suuri epäilys siitä kuka sen tekstini on ilmiantanut loukkauksena. Hyvä kun sekin tuli esille.

On se kumma etten koskaan saisi edes puolustaa itseäni enkä kertoa asioista minun puoleltani. Tässä taas yritetään vaientaa minut. Aina minulle on osoitettu se ettei minulla olisi oikeutta sanoa vastaan sillä aina kun olen yrittänyt puolustautua niin minut on automaattisesti ja ajattelematta leimattu kusipääksi.

Vetääkö joku melonin nenään tästäkin hyvästä. Aivojen käyttö on sallittua ja jopa suotavaakin. Ihmiset vaan elää liiaksi juorujen varassa eivätkä muuta halua nähdäkään kun jääräpäisesti ovat päättäneet ettei tarvitse ajatella toisen ihmisen näkökulmaa. Ei millään pahalla muttei hyvälläkään.

Toiminnantäyteinen viikko

Tällä viikolla on touhua riittänyt. Maanantaina oli kaveri kahden lapsensa kanssa luonani. Keskiviikkona menin katsomaan talolle jälleen ohjaajan kissaa, jonne vein myös pullavaa ja suklaakonvehteja synttäreitteni kunniaksi. Olisin vienyt jotakin gluteenitonta varuilta mutten löytänyt mutta pulla oli ainakin laktoositonta. Kissan kanssa touhusteltuani kävin itsekin kahvilla.

Eilen sitten postilaatikossa oli ylläri kun seinänaapuri oli laittanut kuoressa minulle suklaalevyn ja kortin 😊 Samana päivänä tuli eräs toinen naapuri yllättäen  käymään täällä ja olin häntä jo odotellutkin. Oli kuulemma jo vuosi sitten laittanut puhelimeensa että milloinka minun synttärit on 😊 Sanoi myös että ilmoittelisin sitten kun juhlistan synttäreitäni. Harvaa on kiinnostanut noin paljoa mikään minuun liittyvä asia. Yleensä synttärini menevät päin persettä milloin mistäkin syystä. Esim. tekosyitä tulemiselle on ollut paljon, mirssuhteet ovat menneet niihin aikoihin päin persettä jne jne. Tänä vuonna oli taas kivat synttärit. Viimeksi oli kivaa vuonna 2017 synttäreilläni. Eihän ne synttärit tietenkään mikään iso juttu ole mutta se hieman suurentaa sitä jos itse tahtoisi viettää tiettyjen ihmisten kanssa iltaa muttei se ketään vaan ole sattunut kiinnostamaan...

Lisäksi tänään kävin yhdessä keskusteluryhmässä jossa ei onneksi ollut kamalasti porukkaa. Rentouduin samalla kun oma kuulumisten kertoilu vuoro oli menossa. Niin ja viikonlopullakin on menoa.

Puolitoista päivää meni tällä viikolla siihen kun täyttelin slameja 😊❤

Välistä tuntuu kuin eräs exäni tuosta ryhmästä olisi puhunut minusta taas kaikkea paskaa siellä (ei olisi eka kerta) ja että tietyt ihmiset seurassani olisivat jotenkin hylkivä minua kohtaan tms. Tuo on eka paikka jossa olen tuntenut etten ole ulkopuolinen ja sillä tavoin sen tahtoisinkin jatkuvan. Minua itseäni ärsyttää eksässä juuri se jos puhuu minusta paskaa ja saa muutkin minua kohtaan varautuneeksi sekä se kun kuulostaa kuin hänellä olisi jatkuvasti kamala pätemisentarve.

Olen omalta puoleltani pyytänyt häneltä joskus anteeksi mutta hän ei koskaan ole pyytänyt minulta mitään anteeksi. Eikä ole tosiaankaan ainut joka sai siinä suhteessa traumoja. Sanoi minulle joskus että ainakin 99 prosenttia kaikesta paskasta oli minun syytäni. Tiedän kyllä olleeni tahattomasti mulkku tuolloin mutten siinäkään asiassa ole ainoa. Välistä vaan pistää vituttamaan kun kukaan jätkistäni ei ole koskaan ottanut vastuuta yhtään mistään vaan kaikki vastuu on lapioitu minun harteilleni joka asiassa!

Nyt helpotti, kun purin mieltäni 😊 Ei kannata ottaa miestä (tai naistakaan) mielenterveyspalveluista (joissa siis itsekin käyn ja varmasti osa niistä suhteista voikin olla hyviä ja pysyviä, mutta mietin tässä lähinnä nyt omalta kannaltani), baareista, naapurista, exän kaverista jne. Mutten kyllä ottaisi kirkostakaan...  Ei millään pahalla kenellekään 😄

Aiheesta toiseen. On taas kova nälkä, tänään olen syönyt pinaattikeittoa ja myöhemmin makaronia. Tilaisin ruokaa kotiin muttei nyt ole varaa...

Yhtenä yönä heräsin siihen tunteeseen kuin joku olisi silittänyt kättäni ja tuli rauhallinen olo, mietin että kävikö iskä minua moikkaamassa. Muutama vuosi sitten heräsin myös siihen kun ihmettelin että mikä valo olohuoneesta loistaa. Menin katsomaan niin telkkari oli itsestään auennut ja ruudussa ei ollut ohjelmaa menossa vaan siinä luki hyvää yötä (sillä kanavalla siis ainakin joskus oli aina ohjelman päätyttyä tuo hyvän yön toivotus, mutta silloinkin mietin että olisiko iskä käynyt moikkaamassa). Tuo on hyvin lohduttava ajatus eikä tuossa ole mielestäni mitään hullua, pikemminkin mietin että jos tuollaista pitää hulluutena niin on sitten asiat vielä aika hyvin koska paljon pahempaakin hulluutta on olemassa.

No joo, kirjoituksellani en tarkoita loukata ketään, piti vain vähän päästellä höyryjä ulos 🙂

Valmiiksi jo, hyvää yötä 🙂

Suolaista

Tein tänään uunissa isoja herkkusieniä jonka sisälle laitoin sinihomejuustoa ja ympärille pekonia. Tehtiin joskus eksänkin luona noita. Hyvää oli jälleen mutta tuli yliannostus suolaisuutta ja ihan tuntuu kehossa että kuinka se turvottaa. Muutenkin olen taas lihonut 😡 Olin jo laihtunut 11 kiloa ja sitten lääkäri päätti tehdä minulle lääkemuutoksia mutta kun se ei tepsinyt niin piti nostaa entinen lääke isompaan määrään jonka myötä aloin taas paisua kiloja. 😤 Suoraan sanottuna vituttaa tosi paljon. En tiedä miksi lääkitystä piti vaihtaa kun entinen/nykyinen tehosi vielä niin hyvin pienellä määrällä ja olin hyvää tahtia laihtumassa vieläkin enemmän. Minulle mahtui monet sellaisetkin vaatteet päällä jotka eivät aikoihin olleet mahtuneet ja ovat taas liian pieniä lihomisen takia. Olen katkera sille lääkärille ja vituttaa kun suostuttelun jälkeen suostuin noihin lääkemuutoksiin! 😡🤬💩   Muutenkin menin sen takia huonompaan kuntoon! Aina jos olen jättänyt lääkkeet ottamatta niin on vähentynyt ruokahalu ja herkkuhimo jotka tuon lääkityksen takia ovat aivan valtavia... 🤬💩 Tänään taas huomasin parin vaatteen tulleen minulle liian pieniksi jotka ennen mahtuivat hyvin päälle.

Osallistuin tänään puhelimella erääseen etäryhmään joka kestää kaksi tuntia kerrallaan. Tuona aikana naapuri kävi kysymässä että tarvitsenko pihakalusteita. Sain siis pöydän ja pari tuolia omalle pihalleni, jotka olisi muuten heittänyt pois. Voisi joku kerta vaikka kahvitella siinä ja täytellä slameja 😊 Olinkin pihakalusteita vailla 😊

Neulomisintoni on yhä jatkunut ja ostin kaksi kerää turkooseja lankoja sillä eihän lankoja mukamas koskaan voi olla liikaa 😁 Seuraavaksi pihalle tupakalle ja sitten tv:n ääreen neulomaan 😊 Aurinko taas kivasti paistaa pihaani 😊

(Turhia) oletuksia ja ihmisinhoa

Monilla on ollut vaikeuksia käsittää että minä viihdyn niin hyvin itsekseni omissa oloissani. Joillekin se on jopa tuntunut olevan melkein joku ongelma. Ja jotkut eivät voi uskoa että niin edes voisi olla.
Tiedän että minusta on juoruttu elämäni aikana enemmän kuin laki sallii joten on ollut pakko kehittää oma suojamuuri sitä vastaan. Kaikki tuntuu olevan kaikkien tuttuja ja monella on jo tietty käsitys minusta jo ennen tutustumista eikä se muutu ajan oloon mitenkään käyttäytyisinpä minä miten tahansa, joten en siis edes yritäkään enää siihen mitenkään vaikuttaa. Joittenkin mielestä saatan olla pelkuri ja joittenkin mielestä masentunut ja mitä kukakin nyt tykkää ajatella mutta kyseessä on itsesuojeluvaisto etten menisi enää niin rikki mitä joskus olin, kun "kaivaudun omaan kolooni". En minä siltikään vaan löhöile. On minulla ideoita ja tekemisiä joita kaikki eivät ymmärrä muttei se haittaa sillä saan itse niistä iloa. Ympärilläni on/on ollut myös paljon kaksinaamaisia ihmisiä joilla on omat syynsä hyötyä minun niin kutsutusta maineestani. Jotkut lisäksi kuvittelevat tuntevansa minut melkeinpä paremmin kuin minä itse ja tekevätkin helposti turhia oletuksiaan. Toisinaan minä tunnen inhoa ihmisiä sekä ihmisyyttä kohtaan, en yleensä ketään tiettyä vaan ihan siis vain yleisestiottaen. Eikä sekään ole niin mustavalkoista. En minäkään sitä kaiken aikaa tunne eikä se sitä estä että välistä minunkin tekee mieli päästä ihmisten ilmoille, vaikka useimmiten viihdynkin paremmin eläinten kuin ihmisten seurassa. Eläimiä minä rakastan (kuten myös muitakin läheisiäni). Ihmisten typeryys (etenkin joukossa) voi olla jotain aivan typerää mutta voimakasta.
Toinen niin sanottu ongelma mikä vielä on niin se että olen usein hiljainen jos minua ei tunne kunnolla ja siitähän moni onkin saanut lisä syitä pysyä omissa ajattelu kannoissaan. Niin turhaa kuin se onkin sanoa niin sanonpa silti että paniikkihäiriö on siinä se tekijä joka minut hiljentää. Jotkut on sanoneet että on sillä ja tälläkin paniikkihäiriö muttei se silti tuollainen ole, mutta sekin on täysin yksilöllistä miten kukakin suhtautuu ja missä oloissa ja mistä syystä! Mutta mielestäni todellinen ystävyys kestää sen jos toisinaan on vaan ihan hiljaa, sanomatta mitään.
Asioilla on se toinenkin puoli (jota ei aina kuunnella) olemassa.

Tästäpä tuli öinen tilitykseni.

Nössöilyä

Kävin siellä kaverin synttäreillä ja kivaa oli. Kävin pitkästä aikaa tanssimassakin :). Vein lahjaksi kaksi seepra kuvioista kylpypyyhettä, samanlaisia kuin itsellenikin tilasin.
   Tänään käväisin apteekissa ja siskoni luona. Meni siis tällä kertaa "vain" kaksi päivää sängynpohjalla juopottelun jälkeen (yleensä kolme), kun oli pakko lähteä apteekissa asioimaan.

Välistä facebookissa(kin) törmää piilovittuiluun. Mietinkin että miksi sitten pidän sellaisia ihmisiä kaverilistallani (ja he minua). Varmaankin siksi kun olen sen verran nössö, että ottaisin heidät pois kaverilistaltani... Muuten kyllä en ketä tahansa kaverikseni ota (esim. niitä 40-50 vuotiaita miehiä jotka ei voisi vähempää kiinnostaa ja jotka ovat siis kaverikseni yrittäneet jmv).
Ei se vähäinen kaveri määräkään minua estä katkaisemasta facebook kaveruutta (sillä ei se määrä mitään kerro) vaan edelleenkin se oma nössöyteni (onpa niitä kavereita sitten 1000 tai 1).
En yleensä anna piilovittuilujen vaikuttaa pahemmin päivääni (paitsi tällä kertaa nyt sen verran että siitä tänne kirjoitan, pois mielestäni). Mutta niinhän se vaan on että itse voin/voisin päättää ketä elämääni päästän.

Mekko jonka vetoketjussa on ollut hieman vaikeuksia saada ylhäältä vetoketjua kiinni. meni tänään sujahtamalla kiinni :). Herkku kiintiökin on nyt aivan täysi. Ruokahalukin ollut jälleen vähäinen :).

Värityksiä ja paniikkeja

Aluksi kuva joka on otettu juhannusaattona kotikotona pihassa kissojen ollessa ulkoiluhäkissä ja paria tuntia ennen mustan kissan katoamista (joka siis onneksi tuli lopulta kotiin ja helpotus oli suuri!)
Kyllä olen moneen kertaan todennut mielessäni kuinka tyytyväinen olen kun tuo karvapenska palasi kotiin ja etenkin elossa ja suht kunnossakin.( Jalassa oli jokin pieni pipi). Psyykkisestikin on ihan oma itsensä.
Toisinaan on kiva kun kaikki kolme kissaa tulee sänkyyn silitettäväkseni yhtä aikaa <3.
 

Sitten minun värityskirja värityksiä

Tänään oli lääkärin soittoaika josta johtuen jännitin etukäteen ja puhelimen soidessa aloin läähättää ja sanat eivät meinanneet tulla kunnolla ulos kun panikoin sitä niin paljon. Noloa :D mutta elossa selvittiin vaikka se onkin laiha lohtu paniikin iskiessä. Heräsin jo aamuyöllä viideltä ja siitä lähtien olen ollut hereillä kun en enää saanut unta. Itse jos joutuu jonnekin soittamaan niin ei siitä meinaa tulla mitään kun sydän hakkaa niin hullunlailla että alan läähättää ja koko kroppa tärisee enkä tajua mitä sanoa tai mitä minulle sanotaan.
Ei siinä ole kyse mistään sen lässytyksen tajuamisesta että mitäpä muiden mielipiteistä, ei se minun kehoni sitä tajua. Osittain se on myöskin jo tapakin sillä aloin saada paniikkikohtauksia jatkuvasti kolmetoista vuotiaasta lähtien ja vasta 17 vuotiaana se diagnosoitiin vaikka itse tajusin jo aikaisemmin että mistä on kyse.  Ja tavoistahan tunnetusti on vaikeaa päästä eroon mutta ei kuitenkaan mahdotonta.

Aloin taas syömään hieman kevyemmin: tänään söin kalapullia, perunaa, kermaviilikastiketta ja salaattia. Ruokahaluni on pienentynyt :). Valitettavasti vaa'asta vain loppui paristo :). Myös makean himokin on lieventynyt, aivan mahtavaa! (Kiitos läskistymis lääkkeeni pienennys määrän!)

Masentunut ja onneton

Sain äsken slamipalautuksen josta kiitos mm palauttajalle. Alkoi kuitenkin ärsyttää kun jo toinen slami sellainen (missä kysellään tietoja minusta) jossa eräs swapparini on vastannut että minä olisin masentunut ja onneton. Ja paskan marjat! Kiva kun en edes itse tiedä olevani masentunut ja onneton! Ehkä hän ajattelee sitten että jos itse viettäisi minun elämääni niin olisi sitten sellainen mutta minäpä tykkään elämästäni tällaisena kuin se on ja olen siitä jo pidempäänkin tykännyt. Viimeksi olen ollut masentunut vajaat 10 vuotta sitten ja onnettomaksi en todellakaan itseäni tunne. Toki epäkohtiakin elämästäni löytyy mutta kelläpä ei?!
Muuten ei siis tuo itse kysymys minua haittaa ja oli oikein kiva saada minulle omistettua postia :).

Nyt on iskän kuva kehyksissä <3.
Siivous taas siirtyi. Kävin joskus seitsemän jälkeen aamulla kaupassa kun oli kamala nälkä ja ostin tortilla ainekset, joten tuli syötyä aika tuhti aamupala ja sen jälkeen vielä da capo patukka. Vielä odottaa kahvin kanssa syöntiään yksi pätkis. Kävin sen jälkeen vielä nukkumaan  ja heräsin noin 12:00.
Nyt olen tekemässä äidille lehtistä johon kokoan mieleni mukaan  niksi pirkan niksejä :). Saa sen ajan niinkin käytettyä :).

Yöllistä pälätystä

Huomenna on lähtö äidin luokse (edelleenkin tuntuu kummalta tuo maininta että äidin luo kun aina ennen olin tottunut sanomaan että vanhempien luokse tai porukoille, mutta nyt vaan on enää toinen vanhempi elossa :( ). Joku kerta voisi kyllä käydä iskääkin (ja mummoakin) moikkaamassa hautausmaalla. Näenpä sitten huomenna taas perheemme koiraakin, joka tulee aina innoissaan häntä heiluen ja lelu suussa ovella vastaan <3. (Kissatkin on täällä kämpällä usein ovella vastassa kun jostakin tulen).

Kotikotona se todellisuus vaan tuppaa vahvemmin tulemaan tajuntaan (se että joku ja jotain puuttuu).

Päivällä tiskasin, imuroin, pesin pyykkiä ja pakkailin. Pakkailu ja etenkin tavaroiden purkaminen on minusta hieman rasittavaa, varsinkaan kun kantamisia on aina niin paljon vaikka kuinka yrittäisin olla ottamasta puolta omaisuudestani mukaan.

Äidin kanssa leivotaan tällä viikolla, varmaan ainakin korvapuusteja, pizzaa ja munkkirinkeleitä. Ne tehdään ennen vappuaattoa että aattona voidaan sitten ottaa ihan rennosti kun siskokin tulee poikaystävänsä kanssa äidin luokse. Ehdotin myös soijanakkeja  kun tykkään niistä enempi kuin tavallisista nakeista ja siskonikin niitä syö (kun ei syö muutenkaan lihaa). Lisäksi varmaan on vielä juustotikkuja (esim. viinirypäleiden kanssa tikuissa) ja varmaan irtokarkkia. Lähistöllä kun ei niitä irtokarkkeja myydä. Suosikkejani ovat salmiakki, suklaa ja toffee. Niin ja äiti on sanonut tekevänsä simaa ja tietty sitten muutakin juomaa tulee otettua (eli ihan tarpeeksi kaikkea). Otan nyt myös ne nikotiinipurkatkin mukaan enkä yhden yhtä tupakkaa. Ei tosin edes tee niin paljoa tupakkaa mieli jos seura on sellaista ettei kukaan muukaan polta. Meidän perheessä ei siis nykyään enää kukaan polta, ei edes siskon poikaystäväkään. Iskäkin oli ennen kuolemaansa noin 6 vuotta polttamatta vaikka oli sitä ennen todella pitkään polttanut. Jännä juttu että koko perhe pystyi lopettamaan tuon tupakoinnin muutama vuosi sitten niin ettei kukaan tarvitse edes mitään nikotiinivalmisteitakaan tueksi. Iskäkin sai syöpä diagnoosin vasta vähän ennen kuolemaansa ja se vei hyvin nopeasti ;(. (Ja viimeisenä päivänä saatiin tieto että se on levinnyt useisiin eri paikkoihin).
Ei enää iskää, ei aikaisempaa koiraamme eikä enää venettäkään (vene myytiin 2010 iskän syntymäpäivänä ja koira kuoli marraskuussa 2010 syöpään). Kaikkia noita on ja tuleekin olemaan ikävä. Välistä ahdistaa ajatus ettei noita aikoja enää tule takaisin mutta ei sille mitään mahda, on vain mentävä eteen päin.

Nytpäs tulee lärpätettyä mitä mieleen juolahtaa. Jospa sitä kohta menisin nukkumaan kun herään (peräti) kymmeneltä että ehdin vielä touhuta ennen kuin tulevat hakemaan (äiti ja veli siis).

Sitä saa mitä tilaa

Vaikken yhtään pidäkään tuosta (otsikon) lauseesta (koska se ei läheskään aina pidä paikkaansa) niin tähän tilanteeseen se sopii (ja tarkoitan sitä itseni kannalta).  Kyse on siis tupakan poltosta. Olen jo aijemmin kertonut että lopetin tupakoinnin muutama vuosi sitten ja sen jälkeen polttelin vain kun olin juopotellut. Iskän kuoleman jälkeen kuitenkin juopotellessakin olin syönyt onnistuneesti nikotiini purkkaa, mutta sitten lauantaina kaverin tupareissa kävi kunnon repsahdus. Selvinpäin en siis edelleenkään polta enkä käytä silloin edes nikotiinipurkkaakaan. Tuo repsahdus toi minulle tukalan olon: yskittää välistä ja sattuu keuhkoihin ja kurkkuun :(. Tästä lähtien otan juopotellessakin nikotiinipurkat mukaan enkä yhden yhtä tupakkaa. Tällä kerralla otin mukaan ylijääneitä tupakoita ja nikotiinipurkat. Ajattelin että jos ihan ylittämätön tupakan himo tulee niin ei tarvitse pummata keltään. Alkuillasta söinkin tuota purkkaa mutta sitten tupakan himo vei voiton :(. En varmaan retkahtaessani ollut kovin järissäni kun iskä kuoli syöpään, eräällä perheenjäsenellä on astma ja ilmeisesti(?) toiselle perheenjäsenelle se on tehnyt tuloaan jonkin aikaa. Ja sitten tämä kipu. (Hyviä syitä olla polttamatta).  Minun tupakointi juopotellessakin loppui tähän. Onneksi en siltikään juo kovin usein, jo senkään takia että seuraavat päivät ovat niin raskaita. Minua nimittäin väsyttää vieläkin se lauantainen. Ei tuo kovin normaalia taida olla mutta mitäpä lääkäristäkään siinä asiassa hyötyä olisi. Sanoisi vain että lopeta juominen. Täysin absolutistiksi minusta ei ole vaikken usein tykkääkään ottaa.

En sitten ollutkaan tonnikeijukainen siellä juhlissa vaan (jonkin sortin sekasikiö) perhonen. Oli siivet, perhosnaamari ja perhoskoru.

Herkuttelua taas

Eipä mennytkään kuin vain neljä (tai viisi) päivää niin sorruin ostamaan namia (kun noina muutamana päivänä oli kamala namin himo (etenkin lääkkeiden  oton jälkeen) :(. Nyt se himo on vähäksi aikaa tyydytetty kun söin ison pussillisen namia. Olisi tehnyt mieli syödä irtokarkkeja mutta se on harvinaista herkkua kun lähistöllä niitä ei ole myynnissä, ei edes tuossa lähi Salessa vaikka äidin lähi Salessa onkin. On nyt hieman rasvainen ja pullea olo mutta mitä se katuminenkaan tässä vaiheessa enää muka auttaa... Tekisi mieleni sanoa että sitten kun loska/liukkaat kelit menee ohitse niin alan kävellä mutta saa nyt nähdä saanko aikaiseksi siltikään (mutta tarkoitus ainakin olisi). Tänään kaupassa käydessä oli liukasta ja kun tulin toista reittiä takaisin siinä toivossa että pysyisi paremmin pystyssä niin sipsutteluksi meni kun oli liukasta/loskaista.
Olisi myös sitten kelien parantuessa tarkoitus että jos olisi kaupungille asiaa niin bussin sijasta sinne kävelisin. Hoikempana ja vähän parempikuntoisena tuli käveltyä usein eksän luo ja sieltä minun luo pitempiäkin matkoja (noin 7 km) saappaat jalassa. Nykyisin hengitys pihisee jo vähemmästäkin. Silloin jos mätin herkkujakin vatsan ihan täyteen niin ei se näkynyt missään (tosin välistä nyt tuli muista syistä oksenneltuakin silloin), tosin tein niin yleensä vain kerran kuussa. Nykyään sallin itseni syödä herkkuja (mutta en niin paljoa kerralla) korkeintaan kerran viikossa ja jo sekin tekee välistä tiukkaa ja sitten tulee näitä lipsahduksia :(. Kasviksista ja hedelmistä olen aina tykännyt ja varsinkin lämpimiä/täyttäviä salaatteja tulee aika usein tehtyä (tarkoitus tehdä myös huomenna).
Olen myös jälleen alkanut tiirailemaan Lidlin lehtiä että jos olisi joku kiva syy (ostos) käydä siellä kävelyllä. Ei tuolla nyt paljoa ollut mutta kai sitä voisi pyörähtääkin siellä.

Kissa oli sitten aamulla oksentanut sohvan peitteen päälle, onneksi sen saa pestyä. Tänään en kuitenkaan pessyt kun oli ilmoitus että saattaa olla vesikatkoksia tänään.
Äiti toi veljen kyydillä minulle kunnollista kissanhiekkaa (lähikaupan hiekka on tosi huonoa), litter lockeriin kaksi pussipakkausta, raakaruokaa ja pussiruokaa kisuille :).

Enpä käynytkään vielä silloin yhtenä päivänä kotikotona kun siskokin oli silloin kipeä ja silloin pitää olla koko perheen miettimässä sitä hautakiven ulkonäköä.

Olen tässä lähipäivinä odotellut että posti tuo tilaukseni. Yleensä se olisi tässä vaiheessa jo tullut, kun tein tilaukseni viikonloppuna. Noin viidelläkympillä sieltä tilasin, mikä ei ole minulle mikään pikkuraha. Tilasin helpostikuoripakkauksen (35 euroa jo nykyään, swappailun kun aloitin niin oli 23 euroa paketti ja siitä se hinta on hiljalleen noussut vähän väliä, kuten myös postimerkkienkin ja tuo hinnannousu on tapahtunut kymmenen vuoden sisällä) ja hieman toka luokan postimerkkejä. Muutapa sillä summalla ei sitten pahemmin saakaan :(.

Taas syötättää, vaikka namien lisäksi söin kalapatonginkin :(. No, kahvia ainakin nyt keitän.

Sieltä ja syvältä

Niin eli siis näkyy suurin osa täällä olevista kuvistani olevan juuri tuolta mitä otsikkokin jo sanoo. En osaa kunnolla tapella tuon valaistuksen kanssa kuvia ottaessa, mutta pääasia jos niistä edes jotain selkoa saa. Kaiken lisäksi olen aika malttamaton ottamaan kuvia jotka tulevat tänne näytille. Haluan ne aina vaan pikaisesti räpsiä pois muitten hommien tieltä. Lisäksi ne on puhelimella otettuja kun ei nyt ole väliaikaisesti ollut digikamera käytössä. Siskoni huomasi kerran kaiken lisäski että puhelimeni kameran linssissä on naarmuja :(... No, jospa niistä edes jotain näkisi... Yksinkertaisesti sanottuna: kaikki vaan ei osaa!

Tylsääkö, ihanko totta?

Huomasin tässä että lähi ajan kirjoitukseni ovat olleet hieman tylsähköjä... Mutta eipä se elämä aina niin jänskää ole, vaikka tosin nyt on ikävällä tavalla jänskät paikat kun perheemme sai ikäviä uutisia liittyen erääseen perheenjäseneemme. Enempää en siitä nyt avaudu mutta kuten aikaisemmin totesin niin tuntuu vielä aika epätodelliselta...

Join sitten kaapissa olleet kaksi olutta ja vielä olisi siideri odottamassa. Tuokin määrä voi aiheuttaa minulla seuraavan päivän väsymystä mutta yritän kuitenkin päästä sängystä ylös.
Olen tänään syyllistynyt netissä niinsanottuun kyttäämiseenkin hetken aikaa, mutta kukapa ei siihen joskus sortuisi?...

Tässä tällainen pieni avautuminen.

Asunnon hakua

Vaikka viihdynkin nykyisessä kämpässäni hyvin (ja olen täällä asunut joulukuusta 2007 lähtien) niin tein tänään kaupungin asuntohakemuksen. Haen kaksiota. Tämä nykyinen on yksityisen kämppä joten on aina sellaisessa hieman epävarmaa että milloinka joutuu täältä muuttamaan, joten teinpä tuon hakemuksen kaksiosta, jossa kissoillakin olisi enempi tilaa.  Kaupungilta siis sen vuoksi kämpän haluan ettei tulisi yllätysmuuttoja. Viimeksi kun piti muuttaa niin se tuli yllätyksenä kaksi-kolme kuukautta ennen muuttoa, enkä saanut heti uutta asuntoa vaikka kuinka yritin sitä saada (kaupungiltakaan ei tullut vastausta) joten jouduin asumaan kolme kuukautta vanhempieni luona (mikä olikin ärsyttävää, vaikka käyminen siellä onkin mukavaa) ja suurin osa tavaroistani piti viedä vuokravarastoon kun eivät ne olisi vanhempieni luokse mahtuneet. Vaikka minulla on luottotiedotkin aina olleet kunnossa niin oli helvetin vaikea saada asuntoa ja lopulta sitten onneksi sain tämän nykyisen kämpän ja vuokranantajani on aivan loistava (ja antaa jopa tupakoidakin sisätiloissa). Asuntojen saamiseen varmaan vaikutti monesti se että on kolme kissaa ja tuolloin olin kuntoutustuella (nykyään eläkkeellä). Nuori kuntoutustukelainen ja eläkeläinen voivat aiheuttaa hieman ennakkoluuloja, kuten myös kolme kissaakin.
Valitsin 8 eri paikkaa joista voisin kämpän ottaa. Parvekkeellinen kämppä olisi hakusessa. Minulla ei ole ikinä ollut omaa kunnollista parveketta, tässä nykyisessäkin on vain ranskalainen parveke ja asun viidennessä kerroksessa. Käyttöä sille ei pahemmin ole ollut kissojenkaan turvallisuuden takia. Kunnollinen parveke siis toiveissani.  Toivottavasti naapurit olisi sitten ok, ettei mitään kyylämummoja tai jotain muuta ikävää. Naapureitten saaminen on hieman uhkapeliä että millaiset naapurit sattuu saamaan. Tässä asunnossa olen saanut olla rauhassa ja paljon täällä asuu mummeleita jotka usein hymyilevät kun pihassa nähdään :).

   Yllätin itseni eilenkin katsomasta big brotheria :D vaikkei yleensä voisikaan vähempää kiinnostaa.

   Äiti kävi täällä tänään. Syötiin kahvin kanssa eilen ostamani kalapatongit, nypittiin kulmakarvojani ja äiti oli apunani täyttämässä tuota asuntohakemusta :) Siskokin pyysi kylään muttei ehditty/jaksettu. Menen sitten ensi viikolla. Huomenna taas tiskattava ja imuroitava. Tiskaaminen on yksi ärsyttävimmistä kotitöistä.

Avautumista läskeistä

Enpä nyt täällä ole kirjoitellut kun en koko konetta ole avannut muutamiin päiviin, on nimittäin ollut ihan muuta tekemistä.
Olen tehnyt sitä kasvilääkintä/aromaterapia kansiota ja välistä neulonut. Eilen pitkästä aikaa pakkailin swappikuoria ja osallistuin swappeihin kun nekin on nyt jääneet vähemmälle muiden tekemisieni vuoksi.

Käytiin äidin kanssa kaupungilla viime torstaina ja ostin Anttilasta kahdet rintsikat kympillä ja Tiimarista kaksi kansiota ja muovitaskuja. Yleensä ostan liian pienet rintaliivit joten nyt päätin käydä kokeilemassa niitä ennen ostamista. Järkytykseni oli suuri kun näin itseni peilistä ilman paitaa, ihan jumalaton läskimaha. Nyt taas sitten olen yrittänyt ettei syötättäisi niin paljoa ja on pakotettava itseni liikkumaan etten koko ajan liho enempää. Vihanneksia ja hedelmiä olen syönyt paljon koko ikäni ja niitä edelleenkin suosin, toki muutakin täyttävää ruokaa. Ei kaikki terveellinenkään ole pelkkää kanin ruokaa niin kuin monesti annetaan ymmärtää.
Tuo liikkumaan pakottautuminen johtuu siitä ettei minulla olisi mitään motivaatiota harrastaa enemmän liikuntaa mutta tykkää siitäkään että paisun koko ajan. Mistä helvetistä minä sitä motivaatiota saan lisää? Monet kerrat olen onnistunut laihduttamaan pari kiloa ja sen jälkeen kilot onkin tullut takaisin ja vielä pari kiloa lisääkin siihen päälle. Kova yritys alkaa jo tahmoa. Olen koittanut sitäkin etten yritä niin kovasti niin tulos on ollut ihan sama. Kun oliikin kyse parista liikakilosta mutta kyse on 20-25 kilosta jotka tahtoisin pois saada. Vituttaa kun entinen lääkärinikin myönsi että syömäni lääkkeet ovat lihottavia ja sanoi että hyöty niissä on suurempi kuin haitta (eli tämä jatkuva lihominen) mutta paskanmarjat, alkaa tämä lihominenkin olemaan aika suuri haitta, kirjaimellisesti! Minulla on suurentunut riski saada diabetes ja käy se kunnon päällekin kun liikakiloja kantaa ja kyllä osaa kenkien laittaminen jalkaankin tehdä välistä tiukkaa. Kaiken lisäksi se on vielä aika suuri ulkonäkö kysymys.  Lisäksi minulle sanottiin terveyskeskuksessa ettei minua taideta huolia ravitsemusterapeutille sillä en ole tarpeeksi lihava, että yleensä sinne otetaan niitä lihavia jotka ovat jo leikkaus kunnossa. Älytöntä että ensin pitää lihoa sellaiseen kuntoon että sinnekin sitten pääsisi. Yksityisellekään ravitsemusterapeutille ei minulla ole varaa. Eikä sekään auta asiaa että syömäni lääke tekee jatkuvaa ummetusta, on tehnyt sitä jo muutaman vuoden ajan.

Kaikista laihimmillani olen ollut tämän pituisena 45 kg mutta en minä niinkään laiha enää haluaisi olla, olisin tyytyväinen jos painaisin vielä joskus vaikka 55 kg, tai edes nyt "alkuun" 60 kiloakin.
Näistä läskeistä huolimatta itseluottamukseni on kuitenkin ollut nyt parempi kuin pitkiin aikoihin, mutta se voisi olla vielä sitäkin parempi kun olisin jälleen hoikka.