Yöllistä pälätystä

Huomenna on lähtö äidin luokse (edelleenkin tuntuu kummalta tuo maininta että äidin luo kun aina ennen olin tottunut sanomaan että vanhempien luokse tai porukoille, mutta nyt vaan on enää toinen vanhempi elossa :( ). Joku kerta voisi kyllä käydä iskääkin (ja mummoakin) moikkaamassa hautausmaalla. Näenpä sitten huomenna taas perheemme koiraakin, joka tulee aina innoissaan häntä heiluen ja lelu suussa ovella vastaan <3. (Kissatkin on täällä kämpällä usein ovella vastassa kun jostakin tulen).

Kotikotona se todellisuus vaan tuppaa vahvemmin tulemaan tajuntaan (se että joku ja jotain puuttuu).

Päivällä tiskasin, imuroin, pesin pyykkiä ja pakkailin. Pakkailu ja etenkin tavaroiden purkaminen on minusta hieman rasittavaa, varsinkaan kun kantamisia on aina niin paljon vaikka kuinka yrittäisin olla ottamasta puolta omaisuudestani mukaan.

Äidin kanssa leivotaan tällä viikolla, varmaan ainakin korvapuusteja, pizzaa ja munkkirinkeleitä. Ne tehdään ennen vappuaattoa että aattona voidaan sitten ottaa ihan rennosti kun siskokin tulee poikaystävänsä kanssa äidin luokse. Ehdotin myös soijanakkeja  kun tykkään niistä enempi kuin tavallisista nakeista ja siskonikin niitä syö (kun ei syö muutenkaan lihaa). Lisäksi varmaan on vielä juustotikkuja (esim. viinirypäleiden kanssa tikuissa) ja varmaan irtokarkkia. Lähistöllä kun ei niitä irtokarkkeja myydä. Suosikkejani ovat salmiakki, suklaa ja toffee. Niin ja äiti on sanonut tekevänsä simaa ja tietty sitten muutakin juomaa tulee otettua (eli ihan tarpeeksi kaikkea). Otan nyt myös ne nikotiinipurkatkin mukaan enkä yhden yhtä tupakkaa. Ei tosin edes tee niin paljoa tupakkaa mieli jos seura on sellaista ettei kukaan muukaan polta. Meidän perheessä ei siis nykyään enää kukaan polta, ei edes siskon poikaystäväkään. Iskäkin oli ennen kuolemaansa noin 6 vuotta polttamatta vaikka oli sitä ennen todella pitkään polttanut. Jännä juttu että koko perhe pystyi lopettamaan tuon tupakoinnin muutama vuosi sitten niin ettei kukaan tarvitse edes mitään nikotiinivalmisteitakaan tueksi. Iskäkin sai syöpä diagnoosin vasta vähän ennen kuolemaansa ja se vei hyvin nopeasti ;(. (Ja viimeisenä päivänä saatiin tieto että se on levinnyt useisiin eri paikkoihin).
Ei enää iskää, ei aikaisempaa koiraamme eikä enää venettäkään (vene myytiin 2010 iskän syntymäpäivänä ja koira kuoli marraskuussa 2010 syöpään). Kaikkia noita on ja tuleekin olemaan ikävä. Välistä ahdistaa ajatus ettei noita aikoja enää tule takaisin mutta ei sille mitään mahda, on vain mentävä eteen päin.

Nytpäs tulee lärpätettyä mitä mieleen juolahtaa. Jospa sitä kohta menisin nukkumaan kun herään (peräti) kymmeneltä että ehdin vielä touhuta ennen kuin tulevat hakemaan (äiti ja veli siis).

Laiskotusta

Koko viikonlopun on nyt laiskottanut. Kaverikin pyysi kylässä käymään ja ilmoittamaan kun olen tulossa, mutten vaan ole saanut aikaiseksi. Tekee mieli vaan nyt olla omissa oloissani, mikä ei ole minulta mitään uutta.
Pyykkiä sentään olen pesemässä (tai siis kone pesee) ja olen neulonut ja tehnyt ruokaresepti vihkosta.
Eka kerä tuli nyt neulottua tuota puuarkun päällistä. Yhteensä minulla on niitä kahdeksan. Toivottavasti riittäisivät. Silmukoita tuossa on 122.

Näköhäikkää

Jospa sitä nyt jo uskaltaisi olla koneen ääressä, kun nimittäin iski taas tänään migreenikohtaus. Oltiin äidin kanssa Anttilassa niin alkoi tulla sahalaitakuvioita ja muunkinlaista näköhäikkää. Harmi kun en kaikkea ehtinyt katselemaan mitä oli tarkoitus kun oli muutenkin niin asiaan liittyvä kummallinen olo. Tultiin sitten tänne luokseni ja näköhäiriöt loppuivat mutta iski kamala väsymys ja sanat meni puhuessa ihan sekaisin ja kättä pisteli jonkin aikaa, mikä myöskin on tyypillistä migreenikohtauksessa (ainakin minulla). Kun äiti läksi kotiin niin rupesin nukkumaan ja nyt vointi on jo parempi, vaikkei vielä pitäisikään paljoa rasittaa silmiäni/päätäni. Aloitin joka tapauksessa neulomaan. Tuli nimittäin taas vaihdettua ideaa tuon puuarkun pöytäliinaksi, eli teenkin sen kuvassa olevilla langoilla ja senkin neliökuvioilla.
Muutenkin minulla on alkanut jotain häikkää olemaan silmissä kun välistä vetää silmät ihan kieroon enkä saa kunnolla sen takia tekstistä selvää :(. Lieköhän se migreeni siitä johtuu. On ollut jo noin kolme kertaa migreeni tänä vuonna, edellisen kerran noin pari viikkoa sitten. Inhottavaa vaan kun se asioilla ollessa iskee. Onneksi äiti oli mukana niin oli hieman turvallisempi olo. Joskus ala-asteella migreenikohtaukseni oli niin paha että näin vain puolet kaikesta, silloinkin meni puhe ja kirjoitus kyky vinkuroilleen enkä muistanut missä meidän luokka on enkä meinannut osata kotiinkaan vaikka ihan normaalisti osasinkin muuten kotiin mennä. Samalla kotimatkalla oksentelin ja pari naista löysivät minut lumihangesta istuskelemasta ja jotenkin heidän avullaan pääsin kotiin. Muistan kun toinen naisista kysyi että onko minulla pikkusisarta niin vastasin että on, vaikkei siis oikeasti olekaan. Olin vaan niin sekaisin.
Nyt voisi taas vaihteeksi varuilta päätäni leputtaa, ettei ala uudestaan se migreeni.

Pitkästä aikaa kansia

Kaveri kävi kylässä joku aika sitten ja askarreltiin. Tehtiin vihkojen kansia, kaverini omiin tarkoituksiinsa ja minä slami tarkoitukseen. Pitkästä aikaa sain kahdet kannet valmiiksi mutta toisesta tekeleestäni tuli niin räpellys etten ottanut siitä edes kuvaa. Tuli tehtyä se ilman minkäänlaista ideaa. Kuvassa kuitenkin se hieman paremmin onnistunut. Valo hieman käy kuvaan. Alempi nauha on sydän kuvioista.

Lopuksi vielä kaksi uusinta väritystä.

Uusi värityskirja

Kylläpä alkaa jo väsyttää kun apteekissa käynnin jälkeen olin monta tuntia siskon luona ja kävelin sitten kotiin. Ostin uuden värityskirjankin ja sitä väritellessä on täällä kotosalla nyt aika mennyt. Tuo kirja voi olla sopivan "psykedeelinen" kun minä en osaa väritellä "sääntöjen mukaan". Tietenkäänhän noissa ei varsinaisesti mitään sääntöjä olekaan mutta kyllä aika moni aikuinen varmaan tuppaa tietyllä asenteella tuollaisia värittämään eli niin kuin "pitäisi" että se olisi realistinen. Minä en sellaisesta tykkää. Tykkään enempi väritellä ihan sikin sokin mielen mukaan vaikka ne norsutkin sitten olisi vaikka niitä vaaleanpunaisia :).

Seuraavaksi slamien kimppuun.

Voiton puolella

Alan olla voiton puolella nuhasta, mutta siltikin on fyysisesti vieläkin väsyttävä olo, vaikka psyykkisesti olenkin pirteä. Kaverikin pyyti perjantaiksi eräälle keikalle mutta olen päättänyt että juon seuraavan kerran vasta vappuna, jolloinka menen kotikotiin äidin kanssa leipomaan ja sitten sinne tulee siskokin poikaystävänsä kanssa. Niin voimille tuo viime kertainen juopottelu kävi etten vappua ennen jaksa enempää. Kun siihen perään iski vielä se nuhakin. Selvin päin en baareissa viihdy kun se ahdistaa ja vaikka ottaisinkin vain pari tuopillista niin tarkoittaa se siltikin pari päivää sen jälkeen vuoteessa oloa eikä sellainen nyt nappaa yhtään enempää. Ja muutenkaan baareilu ei enää innosta siten kuin joskus hieman nuorempana.

Olen jatkanut swappijuttujani vihkoja jotka siis lähetän swappareilleni kunhan saan ne kaikille ensin kirjoitettua.

Tulipa juotua kahvit herkkujen kera.

Nuha iski

Yskä on onneksi helpottanut mutta välistä siltikin yskittää sen verran että välistä tuntuu kuin keuhkot meinaisi tulla ulos. Tänään sitten alkoi nuhakin. Väsyttää mutten jaksa vain löhötä, siispä on ollut oivallinen hetki täytellä swappeja ja kirjoitella kaikkea. Ennen olin nuhassa kerran kolmessa vuodessa mutta se on lisääntynyt kun viime vuonnakin olin kolmesti kipeänä. Silloin tammikuussa kahdesti ja kolmannen kerran joskus vuoden loppupuolella kun oltiin iskän uurnan laskussakin silloin.

Osittain tämä väsymys varmaan johtuu siitäkin kun kissa ei minun antanut taas yöllä rauhassa nukkua. Sen molina kovenee entisestäänkin, mikä on siis yleistä vanhenevilla kissoilla että molina voi olla voimakkaampaa kuin ennen. Minua hirvittää että minkä ikäiseksi nuo kisut oikein elää. Kaksi niistä otin ollessani 18 vuotias joten nekin ovat nähneet monenlaista kulkijaa ja juttua. Toivottavasti eläisivät vielä pitkään ja tietenkin toivottavasti pysyisivät terveenä. Muttei sitä aina etukäteen tiedä mitä tässä elämässä oikein tapahtuu...

Sitä saa mitä tilaa

Vaikken yhtään pidäkään tuosta (otsikon) lauseesta (koska se ei läheskään aina pidä paikkaansa) niin tähän tilanteeseen se sopii (ja tarkoitan sitä itseni kannalta).  Kyse on siis tupakan poltosta. Olen jo aijemmin kertonut että lopetin tupakoinnin muutama vuosi sitten ja sen jälkeen polttelin vain kun olin juopotellut. Iskän kuoleman jälkeen kuitenkin juopotellessakin olin syönyt onnistuneesti nikotiini purkkaa, mutta sitten lauantaina kaverin tupareissa kävi kunnon repsahdus. Selvinpäin en siis edelleenkään polta enkä käytä silloin edes nikotiinipurkkaakaan. Tuo repsahdus toi minulle tukalan olon: yskittää välistä ja sattuu keuhkoihin ja kurkkuun :(. Tästä lähtien otan juopotellessakin nikotiinipurkat mukaan enkä yhden yhtä tupakkaa. Tällä kerralla otin mukaan ylijääneitä tupakoita ja nikotiinipurkat. Ajattelin että jos ihan ylittämätön tupakan himo tulee niin ei tarvitse pummata keltään. Alkuillasta söinkin tuota purkkaa mutta sitten tupakan himo vei voiton :(. En varmaan retkahtaessani ollut kovin järissäni kun iskä kuoli syöpään, eräällä perheenjäsenellä on astma ja ilmeisesti(?) toiselle perheenjäsenelle se on tehnyt tuloaan jonkin aikaa. Ja sitten tämä kipu. (Hyviä syitä olla polttamatta).  Minun tupakointi juopotellessakin loppui tähän. Onneksi en siltikään juo kovin usein, jo senkään takia että seuraavat päivät ovat niin raskaita. Minua nimittäin väsyttää vieläkin se lauantainen. Ei tuo kovin normaalia taida olla mutta mitäpä lääkäristäkään siinä asiassa hyötyä olisi. Sanoisi vain että lopeta juominen. Täysin absolutistiksi minusta ei ole vaikken usein tykkääkään ottaa.

En sitten ollutkaan tonnikeijukainen siellä juhlissa vaan (jonkin sortin sekasikiö) perhonen. Oli siivet, perhosnaamari ja perhoskoru.