Sitä saa mitä tilaa

Vaikken yhtään pidäkään tuosta (otsikon) lauseesta (koska se ei läheskään aina pidä paikkaansa) niin tähän tilanteeseen se sopii (ja tarkoitan sitä itseni kannalta).  Kyse on siis tupakan poltosta. Olen jo aijemmin kertonut että lopetin tupakoinnin muutama vuosi sitten ja sen jälkeen polttelin vain kun olin juopotellut. Iskän kuoleman jälkeen kuitenkin juopotellessakin olin syönyt onnistuneesti nikotiini purkkaa, mutta sitten lauantaina kaverin tupareissa kävi kunnon repsahdus. Selvinpäin en siis edelleenkään polta enkä käytä silloin edes nikotiinipurkkaakaan. Tuo repsahdus toi minulle tukalan olon: yskittää välistä ja sattuu keuhkoihin ja kurkkuun :(. Tästä lähtien otan juopotellessakin nikotiinipurkat mukaan enkä yhden yhtä tupakkaa. Tällä kerralla otin mukaan ylijääneitä tupakoita ja nikotiinipurkat. Ajattelin että jos ihan ylittämätön tupakan himo tulee niin ei tarvitse pummata keltään. Alkuillasta söinkin tuota purkkaa mutta sitten tupakan himo vei voiton :(. En varmaan retkahtaessani ollut kovin järissäni kun iskä kuoli syöpään, eräällä perheenjäsenellä on astma ja ilmeisesti(?) toiselle perheenjäsenelle se on tehnyt tuloaan jonkin aikaa. Ja sitten tämä kipu. (Hyviä syitä olla polttamatta).  Minun tupakointi juopotellessakin loppui tähän. Onneksi en siltikään juo kovin usein, jo senkään takia että seuraavat päivät ovat niin raskaita. Minua nimittäin väsyttää vieläkin se lauantainen. Ei tuo kovin normaalia taida olla mutta mitäpä lääkäristäkään siinä asiassa hyötyä olisi. Sanoisi vain että lopeta juominen. Täysin absolutistiksi minusta ei ole vaikken usein tykkääkään ottaa.

En sitten ollutkaan tonnikeijukainen siellä juhlissa vaan (jonkin sortin sekasikiö) perhonen. Oli siivet, perhosnaamari ja perhoskoru.