Säärystimet ja ristikkokirja

En nyt yhtään muista olenko laittanut näistä neulomistani säärystimistä kuvan tänne mutta tässäpä nämä 😊

Neulos on yksinkertainen muttei siltikään tavallista joustinneuletta. (Paitsi päissä).  Ohjeen löysin sivulta kantalappu.fi  En nyt muista tämän nimeä mutta sieltä tämäkin löytyy kuten monia muitakin hyviä ja helppoja ohjeita 😊

Tässäpä kuvassa se ristikkokirja jonka sain yli 10 vuotta sitten lahjaksi 😊🥰

Huomasin jännän jutun. Kun aloin ymmärtämään hieman enempi tavallisia sanaristikoita niin kryptojen teko on alkanut välillä tuottaa hankaluutta. Aina ennen ne olivat mielestäni helppoja. En tiedä miksi ne nyt ovat jumineet...

Siivoilin tänään kirjahyllyä ja puuarkun päällistä. Jospa huomenna olisi vuorossa makuuhuone.  Pyykkiä oli tarkoitus jo tänään pestä mutten vaan jaksanut, jospa huomenna.

Ihan urakalla

Olen nyt ihan urakalla neulonut, virkannut ja täyttänyt ristikoita. Pääsenkin täyttelemään vihdoinkin ristikkokirjaa jonka sain yli 10 vuotta sitten siskolta ja avomieheltään joululahjaksi 😊 (Nykyäänhän me ei enää perheen kesken pahemmin joululahjoja anneta). Virkkaamisessa olen aika osaamaton (ainakin vielä) mutta virkkaan pientä torkkupeitettä isoäidinneliön tyylillä. (Lahjaksi sitä teen).

 Sukkia olen neulomassa äidille langoista jotka äiti valitsi mutta muuten sain niiden tekoon vapaat kädet.     

Ristikoitakin olen ihan urakalla täytellyt. Osa niistä vaikeita (ainakin yhä sillä olen vasta päässyt ristikoiden makuun) ja osa helpompia.

Synttärit olivat ja menivät virallisesti ja vielä olisi tarkoitus kutsua kavereita kylään ja juhlistaa niitä. Yhtenä iltana äidin kanssa otettiin olutta ja yhtenä päivänä siskokin kävi äidin luona pullakahvilla ja oli hänkin silloin yötä (pitkästä aikaa 🥰).

Aivojumppaa

Olen jumpannut aivonystyröitäni kuvissa olevilla tehtävävihkosilla. Kryptot ja sanahaut ovat vanhoja tuttuja mutta tavallisia ristikoita olin aiemmin täyttänyt vain kerran niin että olen saanut ristikon valmiiksi. (Eikä tuolloin ollut vielä nettiäkään). Nyt kun niitä aloin täyttelemään niin onnistui helpommin kuin luulin. Pari ristikkoa itse täytin ja pari äidin kanssa. Yksi ristikko tuntui todella vaikealta. Kaikista hankalimpia sanoja olen etsinyt netistä ristikko ratkojien sivuilta. Vaihtoehtoja on usein useita niin sieltä sitten miettii että mikä sana käy mihinkin. Minulla tuli jonkinlainen himo täyttää noita ristikoita. Tuosta sanahaku vihkosta tein myöskin sellaista ristikkoa johon piti asettaa annetut sanat oikein. Nekin olivat minulle uusia mutta menivät hyvin. Sanahaku tehtävät siis kylläkin ovat vanhoja tuttuja. Niissä pitää etsiä laatikoista annetut sanat.

Luulin noitten rock ristikko lehden ristikoiden liittyvän musiikkiin mutta ovatkin enimmäkseen ihan tavallisia ristikoita. Siinä on kuitenkin musiikkiin liittyviä artikkeleita.

Päiväkirjoja ja salaattia

Tässäpä nyt pikainen päivitys. Ostin vähän aikaa sitten Lidlistä kirjoja joita itse voi täytellä. Kirjat ovat sisällöltään niin monipuolisia että jos ottaisin kaikista sivuista kuvan niin niitä olisi tosi paljon. Kirjoja oli siellä muistakin aiheista, esim. sukuun liittyen ja matkapäiväkirja jonka myöskin varmaan olisin ostanut jos matkustelisin paljon.

Kehittelin eräs päivä taas salaatin omasta päästäni joka tehtiin ja syötiin äidin kanssa ja kylläpä oli jälleen hyvää.

Salaattiin tuli

Kanahunajamarinadisuikaleita

Grillijuustoa x2

Kurkkua

Paprikaa

Mustia oliiveja 

Fetajuustoa 

Simpukkapastaa

Salaatinlehteä 

Neulomista ja väsymystä

Kävin tänään taas käsityö ryhmässä neulomassa. Sen jälkeen kun tulin kotiin niin yritin kirjoitella muistiopäiväkirjoja mutta koska totesin että käsiala on vaihteeksi taas sontaa niin jatkoin neulomista. Suurin osa päivästä mennyt siis neuloessa. Aargh! Tajusin että minulla on meneillään kesken 5 neulomusta ja 2 virkattavaa polvipeitettä. Työtä vaihdan ja jatkan aina fiilisten mukaan. Aina kun tulee uusia ideoita niin on päästävä se toteuttamaan vaikka se tarkoittaakin sitä että entisetkin neulomukset ovat yhä kesken. Kyllä minä silti yleensä saan käsityöni valmiiksi ennemmin tai myöhemmin. Kyllähän tuo väsyttääkin aika paljon. Piti pitää neulomisesta nyt pientä taukoa ettei väsymys ja neulominen yhdessä ala koskemaan päähän kun siltä hieman aiemmin tuntui.

Mitä tuohon käsialaani nykyään tulee niin se on välistä aivan hyvää ja välistä en saa siitä edes itsekään selvää. Se että se on edes välistä hyvää vaatii sen että tuolloin kirjoitan todella hitaasti. Muuten tulisi aina paskaa käsialaa niin kuin jossain vaiheessa sitä sellaista aina tulikin. Yleensä käsialaani vaikuttaa myös se millaisia yöni ovat olleet... mutten siitä nyt jaksa enempää jauhaa kun lääkäreille sitä koittanut jauhaa jo kolme vuotta. Tuo käsiala siis huononi huomattavasti samaan aikaan kun yöllä aloin saada eräänlaisia kohtauksia josta ei siis nyt enempää. Sen vielä tuosta mainitsen etten tiedä mikseivät lääkärit suostu tutkimaan tuota käsiala asiaa sillä olen jo monesti näyttänyt heille paperit joissa toisessa on vanhaa todella hyvää käsialaani ja toisessa nykyistä käsialaani josta en aina itsekään selvää saa...

Alkoi jalkoja paleltaa niin laitoin jalkaan siskoni tekemät ja minulle antamansa villasukat 🥰 Niissä on myös pompulat jotka eivät näissä kuvissa näy. Ne olivat  sotkussa mutta onneksi sain ne selvitettyä.

Nyt voisin käydä telsun sivulla katsomassa mitä uusintojen uusintoja tänään tulee, levätä ehkä hetki ja kenties jatkaa neulomista (taikka koettaa kirjoittaa).

Lisää (liikaa) lankoja

Voi hitsi kun tilasin sitten S-Marketista lisää lankoja... olivat niin herkullisen näköisiä ja halpoja....  (eikä näissä tietääkseni ole käytetty villaa, joka toisinaan tekee myös käsiinkin ihottumaa)... on jo ennestään paljon lankoja ja nyt sitten vielä nämä... taitaa  olla neulootikon lanka-addiktio... se nimittäin on aika yleistä neulojilla että lankaa tulee hamstrattua.  On pari keskeneräistä neulomusta mutta on mieliteko päästä käyttämään uusiakin lankoja heti kohta. 😊

Eilen hieman herkuttelin. Kokeilin salmiakkitaateleita ja Maraboun tuc suolakeksisuklaata 😋 Molemmat olivat hyviä 😋

Tänään tein sitten vaihteeksi nuudelia ja kanasuikaleita (hunajamarinadissa) halloumikastikkeen seassa.  (Ensin tietysti paistoin ne kanasuikaleet). Hyvää oli sekin. Olen lähi aikoina tarkoituksella vähentänyt  lihan syöntiä. Nyt kuitenkin tuli kanaan mielitekoja... Ostin sen kanapakkauksen jossa oli 350 grammaa kanaa tmv.

Äsken ajelin hieman kuntopyörällä ja kävin suihkussa. Kuntopyörää polkiessa alko koskemaan joko keuhkoihin tai jonnekin sinne päin taikka sitten iski närästys ja se paheni siinä polkiessa.

Nyt loppu illan aion touhuta omia juttujani 😊

Jospa en enää...

Niin, eli jospa en enää selittelisi itseäni ja sitä miksi toimin niin kuin toimin. Nyt kuitenkin ainakin vielä selitän. 

Jotkut voivat luulla että syyni olla käymättä jossain/mennä johonkin tapahtumaan jne olisi vain tekosyitä. Niin ei kuitenkaan ole, sillä fobiani ovat täyttä totta. Jos välttelen paikkoja joissa on paljon porukkaa niin johtuu siitä että minulla on kävelyn suhteen tasapaino-ongelmia jotka toisinaan ovat niin pahana etten meinaa päästä eteen päin ja toisinaan taas näyttää kuin niitä ongelmia ei siinä olisikaan. On myös paniikkihäiriö sekä sosiaalisten tilanteiden pelko. Pelkään myös julkisesti syömistä sillä silloin nielemisvaikeus/tukehtumisen tunne on pahimmillaan. Pelkotilojeni vuoksi olen usein liian hiljainen ja minut ymmärretään väärin. Minua ahdistaa usein puhua ja ahdistaa myös olla hiljaa. Jos sinulla on kaikki nuo samat pelkotilat kuin minullakin ja siltikin uskaltaudut mennä vaikka minne niin se on hyvä sinulle, mutta se mikä sopii jollekulle toiselle niin ei välttämättä sovi minulle. On siis surullista jos minusta otetaan etäisyyttä pelkojeni takia, se tuntuu jopa rankaisulta. Osa peloistani (etenkin paniikkihäiriö ja sosiaalidten tilanteitten pelko) alkoivat koulukiusaamisen myötä. Koulun jälkeen ne olivat jo aika hyvin ns parantuneet kunnes olin paskoissa ihmissuhteissa ja varsinkin paskoissa parisuhteissa niin paniikit pahentuivat. Pahimmillaan pelkotilat olivat ollessani parikymppisenä 2,5 vuotta parisuhteessa joka oli väkivaltainen niin fyysisesti kuin psyykkisestikin ja sairastuin tuolloin muihinkin juttuihin joita ei sitä ennen ollut minulla. Tuolloin poikaystäväni sanoi myös että se on minun omaa syytäni että minulla on paniikkihäiriö. Vieläkin siis välistä tuntuu kuin minua syyllistettäisiin siitä että koen pelkotiloja. Tämän suhteen jälkeen olin 12 vuotta ihan suosiolla enimmäkseen ilman ihmissuhteita (minulle riitti perhe sekä karvaiset perheenjäsenet). Voimani ihmisten paskamaisuuksien takia olivat niin vähissä tuolloin että en tahtonut edes yrittää saada uusia ihmissuhteita. 

Joskus myös viimeisimmän parisuhteeni (v. 2018 jälkimmäinen parisuhteeni) jälkeen muistan kun aina kun minuun käytiin käsiksi tavalla tai toisella (ei siinä suhteessa lyöty toisin kuin tuossa aiemmassa suhteessa) oli kyllä muuta fyysisistä (ja psyykkistäkin) väkivaltaa niin paniikkioireeni pahenivat aina pariksi viikoksi. 

Nykyään uskallan jo käydä vertaistukiryhmissä jne vaikka välillä jännitänkin. Aloin niissä käymään 9 vuotta sitten.

Joka tapauksessa pointtini on se etten tahallani ole menemättä paikkoihin joihin minua on pyydetty ja silti olen tyytyväinen jos minua yhä jonnekin pyydetäänkin, uskallanpa sinne mennä tai en. Haluan myös päästä tästä etten selittelisi omaa toimintaani sillä kaikki eivät niistä välitä ja kaikki eivät usko, jotkut eivät edes tahdokaan uskoa. Niinpä opettelen yhä etten yrittäisi selittää miksi toimin niin kuin toimin ja kuten jo mainitsin niin kyse ei ole tekosyistä vaan todellisista peloistani jne. Tämä on aika henkilökohtainen asia mutta julkaisen tämän tänne siltikin.