Kunnollinen mies

Yli viikko sitten hommasin uuden puhelimen joka toimii tosi hyvin (toisin kuin entinen temppuili heti alusta alkaen) ja jonka maksan erissä. Meni yllättäen myös 70 euroa rahaa kun tahdoin että ammattilainen siirtää tiedot puhelimestani uuteen sillä itse en kunnolla osaa mutta oli se sen arvoistakin. Kaiken muun siirto onnistui paitsi sovelluksen (kun sovellus oli uusiutunut aika paljon siitä kun sen latasin) jossavoli 2-3 vuoden ajalta kaikki muistiinpanoni monista eri asioista. Tänäkin vuonna olin kirjoittanut siihen lähes joka päivä, aika pitkiäkin tekstejä. Se harmittaa ja turhauttaa tosi paljon. En muista joko olen tästä aiheesta tänne kirjoittanut...

Harvemmin näillä keleillä sanon näin mutta ulkona on ihana ilma, nimittäin sataa vettä ja on hieman vilpoista. Makuuhuone on kaikista vilpoisin tällä hetkellä, olohuone kuumin ja keittiö jotain siltä väliltä. Olenkin siis tällä hetkellä makuuhuoneessa jossa ikkunat auki. Viime yönä täällä pörisi joku pistävä hyönteinen mutten tiedä missä se nyt on ja pääsikö takaisin ikkunasta ulos.

Hieman olisin kesäksi seuraa vailla. Tekisi enempi mieli ulkoilla muttei aina yksin houkuta. Tosin tavoitteena olisi käydä välillä edes kävelyllä lähistöllä taikka lähistöllä olevalla rannalla jossa tosin on usein ahdistavan paljon porukkaa...

Johan tässä voisi mieskin olla tervetullut elämääni mutten siltikään miestä ottaisi vain sen takia ettei tarvitse olla yksin/olisi seuraa. Kaipaan nimittäin suhteelta enemmänkin.

Ikinä en tiedä saanko vielä (kunnollista) miestä elämääni ku niillä on tapana tulla yllättäen ohan puskista silloin kun ei erityisemmin mitään edes odota.

Vetämätön olo

Katsoin silloin toissa iltana sen Suomalaisen leffan He ovat paenneet. Muuten oli ihan ok mutten tajunnut loppua.... Ei ole eka kuva jonka loppu menee plörinäksi kuvassa joka muuten voisi olla ihan hyvä. Liekö ylitaiteellista/tekotaiteellista tai mitä lie mutta loppui niin omituisesti ettei vaikutusta se tehnyt... Olin siis hieman pettynyt siihen leffan loppuun.

Tänään oli tarkoitus mennä musiikin kuuntelu ryhmään ja olin jo kahden vaiheilla lähdenkö kun meikkasinkin valmiiksi. Sen sijaan jatkoin kuitenkin uniani ja otin päikkäritkin. Väsyttää siltikin ihan kamalasti ja vetokin on jotenkin ihan kokonaan poissa. Olen jaksanut vain neuloa ja sekin hieman ottaa voimille.

Tilasin tänään kaupasta ruokaa. Ei ollut minnekään lähtijäksi. Söin valmista ruokaa kun en jaksanut alkaa vielä kokkailemaan.

Jotkut asiat stressaa, sellaiset asiat joita suurin osa pitää itsestäänselvyytenä mitteivat ole itsestäänselvyys minulle.

Sain hyviäkin uutisia sillä eräs kaveri oli mennyt naimisiin 💗 Olen iloinen hänen puolestaan. Silti välillä tulee mieleen että saankohan minä enää koskaan miestä... Tuntuu siltikin siltä että olen pahiksista saanut tarpeekseni ja tuntuu kuin kiltit miehet olisivat alkaneet kiinnostaa minua enemmän ja se on mielestäni hyvä asia. Kuten olen sanonut niin että miehen on oltava kiltti mutta hänellä on oltava myöskin munaa enkä tällä tarkoita (ainakaan pelkästään) seksuaalisuutta vaan muita asioita, esim. asennetta ja rohkeutta jne.

Ruokaa, läskiä ja kirpparilla käyntiä

On nyt vähän väsy kun söin tuossa, vaikken paljoa syönytkään. Tilasin eräästä lähikaupasta  ruokia kun en jaksanutkaan tänään mennä kaupassa käymään. Heräsinkin joskus 14.00 aikoihin yöunilta ☹️

Tein spagettia (jota löytyi kaapista) ja tomaatti-oliivi pastakastiketra (purkista) kera jauhelihan. Tuli siis tämän päivän ruoka suht edulliseksi. Laitoin lautaselle sekaan vielä juustoraastetta jota jäi yli kasvisgratiinia tehdessäni.

Pitäisi käydä pian apteekissakin, kun vaan jaksaisin.

Perjantaina ainakin menen erääseen ryhmään ja pitkästä aikaa kirpparille. Joskus kun kävin siellä kirpparilla niin oli lähdettävä sieltä kesken kaiken pois kun selkä oli kamalan kipeä. Menin sen jälkeen ulos penkille istumaan joksikin aikaa. Varmasti nämä läskit tekee tuota selkäsärkyä ☹️ 

On ikkunat auki niin haistoin tänä vuonna ekaa kertaa leikatun nurmikon tuoksun 😊 kahvikin tuoksui kun sitä keitin. 

Välillä olen tänä keväänä pukeutunut niin että joko on ollut liian vähän taikka liian paljon päällä kun tuo ilmakin on aika vaihteleva. Olen minä tosin tottunut olemaan mekko ja leggingsit päällä ympäri vuoden, myöskin pakkasilla. Toki pitäisin välillä myös päällis housujakin mutta eivät pysy mahan takia jalassa ja ovat saattaneet jo pieneksikin käydä ☹️ Nuorempana minulle monesti sanottiin että sulla on hyvä perse 😁 muttei kyllä ole enää. Persettä riittää kuin elefantilla nykyään. Ongelmallisin kohta on kuitenkin vyötärö. Suurin osa menee heti ensimmäisenä läskeistäni vatsaan. Meni aika kauan myös tajuta etten ole niin kamalan pienirintainen kuin olin ajatellut. Se ajatus oli lähtöisin siitä kun koin hoikkana ollessani olevani pienirintainen. Laihimmillaan ollessani rintaliivien leveyskin kokoa 70 oli minulle tuolloin liian suuri. Eli jotain hyötyä näistä läskeistäkin on 😁

Vaikka onkin tärkeintä mitä itse itsestään on mieltä niin olen useasti kuullut miesten sanovan että olen juuri sopivan kokoinen ja että naisessa pitääkin olla hieman muotoja. Joku joskus jopa sanoi ettei ole hyvä jos on niin hoikka että luut kolisee.

Kuitenkin, ovatpa miehet mitä mieltä tahansa niin olen opetellut hyväksymään myös kroppaani, olenpa sitten laiha tai läski tai jotain siltä väliltä. Jännä tosin kuin silloin laihana itseluottamukseni oli huonompi kuin nykyään läskinä ollessani. Siinä tosin oli aika selviä syitäkin että miksi se silloin oli niin huono. Toki hoikkuudessakin on hyvät puolensa, kuten terveyden ja ulkonäönkin kannalta ja on paljon helpompi hoikkana löytää itselleen kivoja (ja seksikkäitäkin) vaatteita. Ei sillä että edelleenkään pukeutuisin johonkin säkkiin jne. Kirppariltakin on tullut tehtyä tosi paljon hyviä löytöjä. Jotkut on joskus ihan ihmetelleet että olen vaatteitani kirpparilta ostanut.

Sori jos olen tästä ennenkin kirjoittanut (en muista nyt että olenko).

Tämä kirjoitus päätyikin tuohon vartalo juttuun. Se tuli mieleeni vasta tätä postausta kirjoittaessani enkä edes suunnitellut tuosta aiheesta nyt kirjoittavani.

Ei kiitos

Tällaisia miehiä en enää tahdo eli näille sanon jatkossa ei kiitos (ainakin toivottavasti). Eivät ole tärkeysjärjestyksessä ainakaan kaikki.

1. Ei millään tavalla väkivaltainen, ei fyysisesti eikä henkisesti. Ei esim. valehtelua, pettämistä niin fyysisesti kuin psyykkisestikin, nöyryyttämistä, nolaamista, mustamaalaamista, alistamista, maineen pilaamista joka liittyy myöskin mustamaalaamiseen, haukkumista, vertailua esim. muihin naisiin, vähättelyä, kaksinaamaisuutta, lyömistä, kuristamista, minkäänlaista kimppuun käymistä jne jne.

2. Seksiä jatkuvasti pihtaama ja sillä asialla hallitseva. Vaikkei seksi olekaan maailman tärkein asia niin on se silti minulle tärkeää, varsinkin parisuhteessa sillä tiedän mitä on tuntea huonommuutta ja valtavaa seksuaalista turhautumista kun toinen jatkuvasti pihtaa (mutten siltikään pettänyt enkä sen asian takia jättänyt).

3. Mies joka jatkuvasti salailee kanssani seurustelua. Esim. ryhmiin mentäessä mentiin ensin samaa matkaa mutta sitten toinen meni ryhmään ensin ja jonkun ajan päästä toinen tuli eri aikaan perässä, missä kusettaa loppujen lopuksi vain itseään. En halua miestä joka häpeää minua taikka ei halua muiden tietävän meidän seurustelevan esim. muitten naisten takia jne. Minunkin pitäisi arvostaa itseäni sen verran etten suostu minkäänlaiseen "salailu" suhteeseen. Tahdon miehen joka on minusta ylpeä samoin kuin minä hänestä.

4. Mies joka ei koskaan pidä missään asiassa puoliani. Tahdon miehen puolustavan minua silloin kun siihen on aihetta.

5. Mies joka ei osoita julkisesti millään tavoin tunteitaan minua kohtaan.

6. Mies joka esittää aivan muuta kuin mitä oikeasti on, varsinkin muille ihmisille.

7. Mies joka painostaa tavalla tai toisella.

8. Liiallinen pätemisen tarve.

Olen aikoinaan kuullut ja nähnyt paljon ihmisiä ja etenkin miehiä joilla on kova tarve päteä esim. tiedoillaan, jotenka olen kyllästynyt niitten sellaisten juttujen kuunteluun sekä yli syvällisyyteen. Nuorempana kaipasin syvällistä jne miestä joka miettii asioita, mutta jossain vaiheessa sain sellaisista tarpeekseni enkä jaksa enää liikaa sellaisia kuunnella sillä aikoinaan kuulin sitä liikaakin.

Tahdon miehen joka on kiltti, muttei siltikään nössö. Ne ovat kaksi eri asiaa. Eli toivon mieheltä kiltteyttä mutta myös asennetta, eli toisin sanoen hänellä on myös "munaa" monenlaisissa tilanteissa.

Ennen kaikkea tahdon että oma pääni on kunnossa ja voin kohdella (hyvää) miestä itsekin hyvin.

Olisihan noita vaikka mitä millä jatkaa tuota ns listaa mutta siinäpä ehkä tärkeimmät.

Tuli tuo asia vaan mieleeni kun tänään mielessäni pohdiskelin hieman parisuhteita.

En voi tietää vieläkö joskus alan seurustelemaan kun sellaiset asiat tulee aina ihan yllättäen puskan takaa.  Esim. vuoden 2018 kesänä seurustelin kahden eri tyypin kanssa mutten tietenkään yhtä aikaa vaikka eräs yrittikin iskeä silloin kun vielä seurustelin edellisen kanssa. Sitä ennen olin ollut sinkkuna 12 vuotta. 

Välillä kaipaan taas nykyään parisuhdetta mutta tykkään kyllä olla ihan mielelläni sinkkukin 🙂