Neuloin äsken violetista kimallelangasta kädenlämmitintä. Lidlistä nuo langat joskus ostin. Seuraavaksi tarkoituksena vaihtelun vuoksi neulon kaulaliinaa kolmella eri värillä ja helmineuleella. On keskeneräinen tuo kaulaliina. Liekö tämän vuoden jouluna tai ensi vuonna on tarkoituksena lahjoittaa neulomuksiani sellaiselle kirpparille (otan joskus vielä asiasta enempi selvää) jotka myyvät mm käsitöitä eläinten hyväksi, siis ihan mitä nyt osaakaan tehdä, esim. sukkia jne, eli ei tarvitse siis olla mitään eläin aiheisia käsitöitä. Jokunen vuosi hauduttelin tuota eläinten hyväksi käsitöiden tekoa mutten löytänyt sellaisesta paikasta paljoa mitään tietoa joka tuollaisia ottaisi vastaan, mutta tänä vuonna tajusin katsoa Facebookista niin siellä taitaa olla jokunen sellainen paikka. Kunhan neulomuksia joksikin jouluksi saan tehtyä tarpeeksi niin kyselen sitten osoitetta jne asiaan liittyviä juttuja. Muutama neulomus jo valmiina, sängyn alla kangaslaatikossa 😊 Nuo kädenlämmittimet ja kaulaliinakin ovat sinne menossa 😊
Eilen tuli syötyä todella vähän eikä edes tehnyt mieli syödä paljoa. Tänään sitten kaupassa käynnin jälkeen on syötättänyt koko ajan ☹ Olen syönyt melkein pussillisen pääsiäispatukoita, dracula nameja sekä kaupan valmisruokia ☹ Äsken tulin tupakalta ja totesin vatsan olevan niin täynnä etten enää paljoa tänään söisi mutta kuin sitten varmaan kahvia senkin edestä.
On tuossa tekeillä ollut taas eräs kansiokin mutta neulominen "kutkuttaa" nyt enempi 😊
Täällä pihassa juoksentelee usein naapureitten kissoja. Eräs kissoista käy välillä teroittamassa kynsiään tuossa seinänaapurin ulkosohvalla ja siinä sohvalla se kissa useinkin istuskelee ❤ viimeksi vaan säikähdin kun raapimisen äänet alkoi kuulua enkä ollut sitä ennen huomannut sitä kisua siinä kunnes tajusin kisun raapimis ääniksi.
Minulla menee nyt enimmäkseen hyvin 😊 välistä vaan on ahdistanut ihmisten FB käyttäytyminen... No joka tapauksessa, siitä on pari kuukautta aikaa kun olen mitenkään ollut exän kanssa tekemisissä ja kolme kuukautta siitä kun nähtiin. Tuntuu että mitä pitempään ei olla oltu tekemisissä niin sitä onnellisempi koen olevani ja kerrankin saan siitä voimia itselleni ettei hänestä mitään kuulu. Kuulin hänestä tosin juoruja mutta enpä tiedä mitä uskoisin ja oikeastaan ei edes kiinnostakaan tietää. Sovittiin joskus ettemme juorujen perusteella toisiamme arvostelisi vaan vaikka kysyttäisiin toisiltamme. Hän tosin aina on tuntunut uskovan enemmän niitä juoruja kuin minua. Oli kuulemma juorunneet minusta sellaisenkin henkilön kanssa joka on minulle täysin tuntematon enkä edes tiedä miltä kyseinen tyyppi edes näyttää. Ilmeisesti sitten puhunut minusta paskaa eräälle sellaisellekin miehelle eli kaverilleen jota pidin mielestäni hyvän näköisenä ja sainpahan exältä kiusoittelua senkin asian vuoksi.
Nyt kuitenkin tuntuu että elämässäni on alkamassa aivan uusi kausi 😊 ja sekin ilostuttaa.
Minusta on levitetty kaikkea paskaa kouluajoilta lähtien eikä se ole oletusta vaan tietoa. Jotkut hyötyy niistä paskapuheista tavalla tai toisella. Minä mukamas olen tartuttanut jollekin klamydiankin ja sille on kuulemma ollut todistajiakin siinä asiassa. No ehkä perkeleen outoa etten koskaan itse ole tiennyt sellaista minulla olevan! Testitkin olivat ihan ok eikä ollut mitään tartuntoja. Luonne ei ole sama asia kuin maine eikä kaikki ole sitä miltä näyttää tai mitä tahtoo nähdä! Ärsyttää vaan toisinaan että jos kaveritkin miettii että uskoako niitä juoruja vaiko minua! Sellainen kiukuttaa, muuten juoruilkoot niin paljon kuin tahtovat kunhan se ei vaikuta kaverisuhteisiini. Tosin voisin kysyä että ovatko sellaiset sitten edes todellisia kavereita! Siltikin olen tehnyt aika urakan selviytyäkseni siitä että kaksikin jätkää ovat mustamaalanneet minua ihan urakalla elämäni aikana, samalla saaden itsensä näyttämään hyviksiltä. Kyllä minäkin alussa siihen halpaan menin kun osaavat halutessaan olla niin hurmaavia, ystävällisiä ja auttavaisia (antavat jopa vaatteet tms päältänsä sitä tarvitseville) sekä välittäviä... kunnes sitten neljän seinän sisällä kaikki onkin kohta ihan toisenlaista. Ja niitä ns hurmureita vaan siliteltiin päästä vaikka minulla olikin jossain vaiheessa useinkin mustat silmät, turvonneet posket ja mustelmia myös kehossa. Silloinkin kun juoksin käytävään karkuun ja huusin apua muttei kukaan tullut apuun vaikka tiesin silloin naapureitten olevan vielä hereillä. Sen sijaan minulta tukittiin suu, kaadettiin eteiseen ja alettiin hakata lisää. Tai kun lentokentällä olin silmät mustana ja jätkäni vieressäni flirttaili tytön kanssa joka näytti hänen exältään ja se ei kuulemma minulle kuulunut! Kun joku junan penkkien raosta katsoi minua ja nähdessään kasvoni purskahti nauramaan! Tai kun minut kaadetaan tuolilta ja kuristetaan ja sai poliisit ja ambulanssihenkilötkin pyöriteltyä pikkusormensa ympärille niin että aina vikana nähtiin vain mielenterveysongelmani. Raahasipa vielä kaulastakin ja uhkasi viedä minut avantoon kun olin pikkuhousut jalassa. On myös laitettu veitsi käteeni ja sen laittaja laittoi sen kaulalleen ja huuti minulle että vetäisin kurkun auki ja kaikkea muuta "mukavaa". (Sanoi tehneensä niin myös kaverilleenkin). Niin ja vikahan aina on nähty vain minussa kun minähän muka olen niin kamala akka. Kyllä minä myönnän olevani katkera mutta katkeruus on samalla minun suojamuurini jota välistä tarvitsen. Voisin kirjoittaa näistä asioista vaikka miten pitkästi tahansa... Toivottavasti osaisitte pitää toisistanne hyvää huolta ja muistakaa ettei juorut pidä aina paikkaansa vaikka siltä näyttäisikin sillä niin mustamaalaajat tahtovatkin että heidän ns uhrinsa niin nähtäisiin kun sekoittavat totuuksien sekaan valheita ja muokkaavat asioita mieleisekseen. Eniten niitä kuitenkin on vituttanut se etten vaikene vaan olen rehellinen mikä niille on uhka. Muistakaa myös ettei enemmistö aina ole oikeassa, vaan se voi olla hyvinkin väärässä. Kaikki ei tosiaankaan ole sitä miltä näyttää. Halusin viimeinkin avautua tästä aiheesta ja tässä vain hyvin pieni määrä esimerkkejä. Saa nähdä mitä tästä avautumisesta seuraa vai seuraako mitään. Tiedoksi vain että asioilla on se toinenkin, vaijettu puoli jota kukaan ei koskaan tahdo nähdä tai edes ajatella.
