Paikkoja rempallaan

Hommat ei nyt ota edistyäkseen (koska ei ole voimia raahata painavia huonekaluja paikoilleen, kuten esim. sohvaa, rulokaappia, kirjahyllyä jne joihinkin pitäisi saada tavaroita purettua). Tietenkin se turhauttaa kun asiat eivät edisty mutta saan ajan kyllä kulumaan muutenkin. Eilen väsäilin omatekele swappia ja tänään olen lueskellut aikakauslehtiä.

On alkanut ruoka taas maistumaan ☹️ Eilenkin pidin karkkipäivän kun tajusin että viime kertaisesta karkin syönnistä oli jo aikaa niin tuli mieliteko.

Tilasin eilen lähistön kaupasta syömistä kotiin. Teki ja tekee yhä mieli kiinalaista ruokaa mutta yritän olla nyt rahan suhteen säästeliäs.

Näen huomenna ystävää jonka apuna kuulemma joudun olemaan noissa rappusissa niin mietin että mitähän siitäkin tulee kun me molemmat kammotaan tuollaisia rappuja/paikkoja/jyrkkiä ja korkeita paikkoja 😆 Tänään vein roskat ja jo ennen rappusia tuntui alas mennessä että iskee paniikit päälle ja että jähmetyn aloilleni... sanotaan että pelkojen kohtaaminen voi auttaa... Mietin vaan että meneeköhän siinäkin sitten miten kamalan kauan...

Tasapainojumppaa olen edelleen tehnyt. Se on yleensä nyt ollut 10 minuutin jumppaa. Sain siskolta tässä kuussa hänen entisen älykellonsa, sitä olen mielenkiinnolla seuraillut 😊 Taidan myös jossain vaiheessa hieman maksaa hänelle kun sanoi että maksa jos haluat, sen verran kuin haluat. Tuo minun älykelloni on kuulemma paljon alkeellisempi kuin hänen nykyinen kellonsa.

Jokohan mainitsin siitä että kävin tässä kuussa myöskin kaverin synttäreillä hänen luonaan ja siitä sitten baariin vaikka ensin meinasin etten baariin lähde kun ne eivät aikoihin ole minua oikein innostaneet. Joka tapauksessa oli kiva ilta tuolloin 😊 vaikka olinkin jo silloin tietoinen siitä vesivahingosta.

Mistähän kiikastaa... Jotkut jotka fb:ssa ovat olleet aktiivisesti ottamassa kantaa tavalla tai toisella fb kirjoituksiini niin ovat aivan yllättäen lopettaneet ottamasta niihin mitään kantaa... vaikka tiedän heidän yhä olevan usein fb:ssa. Jos jotain ovat kuulleet tms sontaa niin kannattaisi tulla kysymään minulta itseltäni...

Enpä nyt noita siltikään paljoa jaksa miettiä... Eniten mietityttää tämä että milloin saan kämpän järjestettyä kuntoon.  Jos huoltomies kävisi niin ainakin saisin laitettua yhteen kaappiin lakanoita ja pyyhkeitä. Ne kaksi kaappia (ylä sekä ala) ovat molemmat saranoistaan rikki ja yläkaapin ovi (jos sitä ei hienosti asettele alakaapin mukaisesti) retkottaa yhdellä saranalla uhkaavasti, jolloin on riskinä että se vielä tippuu sieltä kokonaan. Sitten on olohuoneen pikkuikkuna niin viallinen ettei sitä saa kunnolla auki. Tuulikaapin termostaatti on rikki, ulko-ovesta puuttuu sisäpuolelta kahva ja ovikello oli nurinpäin mutta veli tuon ovikellon laittoi oikein päin 😊 

Tällaista vuoronumero näytti jälleen...

Eli ei siis siinä asiassa mitään uutta 😆...

Lisäys myöhemmin:

huoltomies kävi tänään korjaamassa muutaman jutun. Vielä jossain vaiheessa pitää tulla muihin aloihin perehtyneet huoltomiehet.

Viihteellä pitkästä aikaa

Kävin pitkästä aikaa sitten lauantaina viihteellä. En edes muista milloin viimeksi sitä ennen olen baarissa käynyt. Oli tarkoitus viettää koti-ilta mutta sitten suunnitelmat muuttuivat kun eräs uusi kaverini sai minut houkuteltua keskustaan. Laittauduin ja join vähän olutta jo ennen lähtöä (viime kerrasta jäänyttä).

Myöhemmin paikallu tuli eräs muukin ystävämme jonka luokse menin lopulta yöksi.

Pari päivää tuon jälkeen meni sohvalla löhöilyyn ja television katseluun. Alkoholi muutenkin nousee nykyään todella herkästi päähäni. Ei olisi minusta juopoksi. Tykkään olla enemmän seovinpäin kuin kännissä mutta silloin tällöin on ihan kiva ottaa. Toipuminenkin vaan vie minulla kamalasti aikaa juomisen jälkeen. Huvittavaa että minua on pidetty juoppona jne vaikka olen kaikkea muuta 😁 Yleensä ne sellaiset ovat itse olleet juoppoja. En voisi edes usein ottaa kun on yty lääkitys jota en koskaan juodessa ota mutta jota en voi jättää ottamatta useammaksi kuin yhdeksi illaksi.

En sitten jaksanut maanantain ryhmässäkään käydä kun vietin sen päivän löhöillen. Tarkoitus tällä viikolla kuitenkin vielä käydä kahdessa ryhmässä.

Olen paisunut jälleen, olen nyt  lihavampi kuin koskaan olen ollut. Se vituttaa ja turhauttaa kun silloin lääkevaihdon takia tuli kaikki 11 kiloa takaisin jotka olin onnistunut laihtumaan ja siihen vielä lisääkin. Se oli vielä ainut kerta kun olen lihavana ollessani saanut laihdutettua 🤨💩😡🤬

Nyt alan katsomaan Suomalaista leffaa: He ovat paenneet (Suomi 2014). Saa nähdä jaksanko kokonaan katsoa mutta neuloa ainakin aion.

Turhautumista ja valittamista ☹️💩

Turhauttaa tosi paljon tämä käsiala tilanne... en voi slameilla, kirjoittaa kirjeitä, päiväkirjaa, muistiinpano vihkoja, ruokaresepti vihkoa  jne enkä tykkää niitä koneellakaan kirjoittaa. Tyhjä ja turhautunut olo... Pitäisi varmaan neurologille päästä sillä ei se ihan normaalia ole että hyvä käsiala muuttuu niin huonoksi etten itsekään saa siitä selvää vaikka monesti saankin selvää huonoistakin käsialoista. Olisi eri asia jos tuo liityisi tunnetilaan tai olisi vain hetkellistä mutta sitä on kestänyt jo muutaman kuukauden ja koko ajan vaan huonommaksi muuttuu. Kirjoittaminen on ollut aina osa minua niin kyllä se kyrsii tämä tilanne ja tosiaankin turhauttaa 💩 Neulonutkin olen taas muttei nyt ole fiilistä ollut sitä koko aikaa tehdä. Eikä nyt hirveästi muutkaan tekemiset innosta... ellen sitten ala lukemaan tai siivoamaan laatikoita. Säilytystila on nimittäin käynyt vähiin ja sen näkee kyllä tavaramäärästäkin täällä (en nyt kuitenkaan mikään himohamstraaja ole). Tulee usein hyvä olo siitä kun saa heittää tarpeetonta pois ja samalla saa lisää tilaakin. 

Uni ei tule minulle yöllä yhtä hyvin jos en ole saanut päivällä paljoa aikaiseksi. Viime yönä tosin nukahdin ja nukuin harvinaisen hyvin ja levollisesti. Lieköhän jumpalla jotain tekemistä asian kanssa kun eilenkin jumppasin.

Valitanpa sitten samalla lisää: täällä kämpässä paleltaa koko ajan, varsinkin kun märät vaatteet on tuossa kuivumassa. 

Tein tänään kuitenkin taas sen vartin jumpan ja vaikka teki tiukkaa ja vaikka hengityskin taas pihisi niin olen tyytyväinen että sen sain tehtyä.

Välillä olen alakuloinen tuon pieleen menneen ihmissuhteenkin takia, mikä tuli ihan puskista, vaikken sitä enää niin paljoa jaksa enää miettiäkään sillä en omalta osaltani ole tehnyt siinä mitään väärää enkä minä ole aina se pahis joksi minua monesti luullaan! 

Yritän tässä miettiä että mitähän sitä seuraavaksi tekisi kun en yleensä osaa olla vain tekemättä mitään. Telkkarin ääressäkin usein olen neulonut taikka kirjoitellut.

Vaikkei tuo minun ongelmani olekaan mikään hirmu suuri (ainakaan toivottavasti) niin kyllä siitä riesaksi asti silti on, sillä kuten jo kirjoitin niin kirjoittaminen on aina ollut suuri osa minua... sekin vähän ihmetyttää kun joskus viime vuoden puolella hajuaistini heikkeni eikä se ole vieläkään kokonaan palannut. Luin joskus jostain että jos hajuaisti heikkenee niin se voi merkitä viiden vuoden kuluessa kuolemaa. Iskänkin hajuaisti heikkeni joitain vuosia ennen hänen kuolemaansa. En nyt siltikään tahtoisi maalailla piruja seinille.

Olisi kuitenkin hyvä selvittää mistä tuo kamala käsialani johtuu... sanoin siitä kyllä viimeksi lääkärillä käydessä mutta taisi ohittaa koko asian...