Tietokoneella kirjoittelua

Koska huonontunut käsiala yhä vaivaa niin olen kirjoitellut lähinnä tietokoneella vaikkei se olekaan niin kivaa kuin mitä olisi käsin kirjoittaessa sillä käsialalla mikä minulla ennen oli. Neurologi ei ottanut kantaa pahemmin vaikka näytin käsialani ennen ja nytten. Sittenbä TAAS sanoin asiasta lääkärille niin lääkäri sanoi että se asia kuuluisi neurologille 😣🤬 Näytin hänellekin vanhaa sekä nykyistä käsialaani. Vanhasta käsialastani sanoi että käsiala on kuin kympin tytöllä ja uudesta käsialastani kysyi saanko siitä enää itse selvää. No en saa, prkl! (Vastasin hänelle vain että en, ilman tuota perkelettä 😆). 

Eilen yritin saada käsialastani selvää mutten joistain kohti millään saanut selvää vaikka yleensä usein saan muittenkin huonoista käsialoista aika hyvin selvää. Jotkut ihmiset on sellaisia etteivät he edes halua eikä edes yritäkään saada käsialasta selvää jos kyseinen ihminen ei jostain syystä ole mieleen ja sellaiset valittavat käsialasta olisipa se miten hyvää tahansa... Tosin huonosta käsialasta selville saaminen tarvitsee jonkin näköistä taitoa, kaikilla sitä ei ole...

Yöllisiä kohtauksia on ollut nyt vähemmän tai ainakaan en niitä kaikkia muista kuten en aina ennenkään. Olen useana yönä herännyt siihen että aamuun asti herään vilkuilemaan kelloa ja mietin olenko jostain myöhässä. Mieluummin minä kuitenkin pidän nuo heräilyt kuin ne kohtaukset sekä levottoman kropan (joka on ollut aina erikseen). Jaksankin paremmin asioita kuin niitten kohtausten jälkeen.

Viimeisin yökohtaus joka oli niin oli sekin sellainen mitä on tosi vaikea selittää mutta sen kohtauksen aikana tuntui kuin joku olisi iskenyt silmääni neulalla tai piikillä... sekin hieman säikäytti...

En pysty käyttämään tietokoneen nettiä kun pitäisi eka saada uusi modeemi.  Kirjoittamaan sillä onneksi sentään pystyy ilman nettiäkin. 

Tämänkin kirjoitan puhelimella. 

Jospa sitä ottaisi toisen kupin kahvia 😊

Yölliset höpötykset

Jotkut asiat stressaa minua ja jotkut taas saavat mietteliääksi. 

Viime yö oli jälleen parempi kuin aikoihin  kun ei tullut niitä öisiä "kohtauksia" kauhun" tunteineen. 

Eräs ihminen pyysi minulta eräänä parina iltana anteeksi... se oli eka kerta eromme jälkeen. Luulen vielä joskus pystyväni antamaan hänelle anteeksi ja arvostan todella sitä että hän ylipäänsä pyyti anteeksi ja kehui minua muutenkin mm ihanaksi ihmiseksi. Sanoi olleensa ihan mulkku minua kohtaan ja kun sanoin itsekin olleeni jonkin verran sellainen niin sanoi hän ettei koskaan ole pitänyt minua sellaisena (siis mulkkuna). 

Käsityksemme erostamme olivat silti erilaiset. Minä pistin hänet kävelemään yöllä luotani koska myönsi silloin muhinoineensa henkilön kanssa josta tuli vähän ajan päästä siitä  hänen vaimonsa. (Jonka kanssa hänellä oli kuulemma tullut avioero...) Hän taas sanoi jättäneensä minut koska olin ollut niin sekaisin... Olen varmasti sitä ollutkin mutta muistutin häntä myös siitä mistä se johtui enimmäkseen...

Hän sanoi paljonkin asioita... tiedäpä sitten tarkoittiko sanomisiaan enkä ala niitä tässä sen enempää selittää enkä jäädä niitä mielessäni enempää pohtimaan.

En olisi uskonut tätä sanovani mutta olin hieman iloinenkin siitä kun otti yhteyttä. Vaikka huonojakin muistoja on paljon (mutta on niitä hyviäkin)....

Minua stressaa kämpän sotku ja väsymys jolloin en jaksa siivotakaan, tulevat 40 vuotis synttärit (että tuleeko sinne ketään ja jos yksikin ihana ystäväni tulee niin olen hänestäkin iloinen ❤️) Stressaa myös nukkumaan meneminen syistä joista olen täällä jo maininnutkin. En silti tahtoisi ruoskia itseäni liikaa esim. siitä kun ei ole ollut voimia esim. siivota. Maanantaina en jaksanut edes ryhmään mennä kun yöllisen kohtauksen vuoksi olin rättiväsynyt tuolloin, vaikka tarkoitus olikin mennä. Mutta jospa jaksan taas tässä lähipäivinä 😊

Kirjaa tekisi mieli lukea mutten jaksa väsyneenä tarpeeksi keskittyä (kun on muutenkin huono keskittymiskyky). 

Luin jokin aika sitten Stephen Kingin kirjat Cujo ja Buick 8. En muista joko olen niistä täällä maininnut... 

Säikkymisiä

Sen jälkeisenä päivänä kun h&m:llä olin unohtanut missä olen niin vessassa käydessäni meni molemmista käsistä täysin kokonaan tunto enkä pystynyt niillä yhtään mitään tekemään. Eivät siis olleet olleet missään sellaisessa asennossa että olisivat puutuneet. Ei niitä edes pistellyt vaan oli täysi tunnottomuus joka alkoi aivan yllättäen.

Paniikki siitä iski mutta meni onneksi ohitse.

Eilen soitin ajan lääkärille. Kävin lähiseudun terveysasemalla josta lähetti minut kysin päivystykseen. Siellä makasin sairaalavaatteet päällä noin kolme tuntia jolloinka painoin nappia että olisin kysynyt meneekö vielä kauan. Lääkäri kuitenkin silloin tuli paikalle ja teki kaiken maailman testejä minulle, vielä enemmän kuin lähi terveysasemalla. Syyksi sanoi migreeni ja paniikkikohtauksen, vaikka niinä tapahtuma aikoina ei ollut kumpaakaan meneillään... Sanoi ettei ole aivoinfarktia... tahtoisin silti päästä pään kuvauksiin... ihan vaan varuilta kun välillä on niin outo olo...

Iltasella pääsin kysiltä pois, kävin kaupassa ja sitten bussilla kotiin.

Ystävä, sisko ja äiti kyselivät kuulumisia ❤ ja siskon kanssa puhuttiin pitkään puhelimessa yöhön asti. ❤

Olen yrittänyt vähentää tupakointia. Pelottaa että jos sittenkin on jotain päässä mutta että se on taas laitettu vain mielenterveyden piikkiin...