Barbeja ja Ken(kiä) 😊

Käytiin eilen katsomassa Barbie leffa. Oli hyvä kuva vaikka alussa olikin ollut vähän ennakkoluuloja. Salissa oli niin kamalasti ihmisiä että ahdistus oikein iski minuun, sitäkin enemmän ahdisti loikkia rivissä ihmisten ohitse kun tasapaino oli koetuksella ja tuntui että kämähdän kohta. Ahdisti vielä silloinkin kun leffa alkoi. Sitten kuitenkin pystyin keskittymään siihen. Olisi mielekkäämpää käydä leffassa useamminkin jos se ei olisi psyykkeelleni niin väsyttävää ja ahdistavaa ja jos olisi enempi rahaa. (Nyt oli vitosen päivät).  Ennen leffaa kävin ostamassa karkkia ja tasapaino ahdistuksissani ostin pussillisen Haribon nameja jotka eivät ole mitään suosikkejani. Ne ovat sellaisia karkkeja joita syön paremman puutteessa. Rahaa olisi ollut nyt parempaankin. . Kaupassa ilman kärryä tuntuu että kämähdän lattialle. (Siitä tuli eräs meemi mieleeni: Olen aina vastassa kun kaadut. T. Lattia). En avannut koko karkkipussia elokuvan aikana kun minulla on nielemis vaikeuksia ja tukehtumisen pelkoa etenkin jos syön julkisesti. Mehuakaan en viitsinyt ostaa ettei tule vessahätä. Niinpä söin namia vasta kotona. Olisin tietysti voinut sen pussin avata leffan jälkeen ystäväni luonakin muttei tullut mieleen.

Kävin etsimässä tänään valmiiksi kesäkenkiä sekä converse tennareita mutten löytänyt sopivia ☹️ Monta vuotta ollut tarkoitus hommata kesäkengät ja nuo tennaritkin. On minulla yhdet tuollaiset tennarit jotkajoskus ostin käytettynä kympillä eräältä tutulta mutta vasta myöhemmin huomasin että ne ovat jostain kohti ratkenneet. Talvitakkikin pitäisi saada ☹️  eikä aina ole niihin varaakaan ☹️ Tällä viikolla oli paljon menoja joten on kiva kun on viikonloppu 😊 On taas sitten ainakin maanantaina, tiistaina ja torstainakin menoja. 

Hyvä minä! 😊

Joillekin on itsestäänselvyys ettei jännitä isossakaan joukossa olevia ihmisiä mutta minulle se on aika suuri asia jos ihmisporukoissa (tai vaikka sosiaalisissakin tilanteissa ihmisen kanssa jota en kunnolla tunne) pystyn olemaan jännittämättä ja saamatta paniikkikohtausta. Aikoinaan en olisi uskaltanut edes lähteä sellaiseen tilanteeseen kuin esim. tänään. Olin ryhmässä ja porukkaa siellä oli aika paljon. Siltikään en saanut paniikkikohtausta enkä tukehtunut kakkuunkaan 😁 Pystyin ottamaan aika rennosti. Nykyään pelkään pelkäämistä/paniikkikohtauksia ja kroppa on ollut usein eri mieltä mieleni kanssa. Olen kyllä tosi tyytyväinen siitä kuinka tämä päivä meni. Monesti kun on ollut etäisyyttä huonoihin ihmissuhteisiin niin on yleensä paniikitkin helpottuneet mutta myöskin pahentuneet jos olen ollut huonossa ihmissuhteessa. Jospa nyt pysyisin erossa ikävistä ihmissuhteista niin ties kuinka hyvin vielä voisinkaan päästä paniikeistani. Sen olen huomannut että pitemmän päälle paniikkini ovat pahentuneet ollessani parisuhteessa. Tosin joissakin niissä ne ovat alussa helpottuneet mutta ajan myötä pahentuneet.

Nykyään paniikkikohtauksissani on pahinta tukehtumisen tunne ja se ettei pysty kunnolla nielemään. Samasta syystä en tykkää syödäkään julkisesti. Tosin syödessä se tunne välillä tulee vaikka olisin itsekseni kotonakin. Tukehtumisen tunteesta iskee paniikki jonka myötä tulee hapenpuutteen tunto josta seuraa pakokauhun tunne ja pakokauhusta seuraa hirveät sydämen tykytykset ja tärinät koko kroppaan. Iän myötä paniikkini ovat psyykkisesti helpottuneet mutta fyysisesti pahentuneet. Mieli ei siis aina hallitse kehoani. Jospa se tästä vielä helpottuisi 😊

Kävin tänään myös Suomalaisessa kirjakaupassa ostamassa ystävälle lahjan ja kirpparilla josta ostin vaatteita, äidille mekon, kaksi kirjaa ja kaksi pakkausta mainoskyniä. Yksi pakkaus maksoi 4 euroa eli pulitin niistä kynistä yhteensä 8 euroa. Tiesin kyllä ostavani sian säkissä kun mietin että toimivatkohan ne kunnolla. Ostin joka tapauksessa ja vähän jo innostuin että kerrankaan ei olisi pulaa mustekynistä. Kotona sitten kävin kaikki kynät yksitellen läpi ja noin sadasta kynästä vain noin 20 toimi, loput olivat jo loppuneet ja moni niistä oli lisäksi rikkinäisiäkin. Hinkkasin kyllä jokaista kynää kunnolla paperiin muttei siitä apua ollut. Vituttaa hieman. En ole mikään mainoskynien keräilijä vaan olen vailla toimivia kyniä. Sinne myyntiin niitä jäi vielä ainakin kaksi pakkausta. Eikä niitten toiminnasta oltu tietenkään mitään mainittu.

Ainiin, löysinhän minä vielä kaksi pakkausta vanhoja kirjepapereita ja kuoriakin 😊

Sosiaalisia tilanteita

Maanantaina kävin eräässä ryhmässä jossa jännitin niin paljon kuin joskus ennen jatkuvasti. Olin siis yhtä tuppisuu kuin aikoinaan jatkuvasti. (Ellen ole toista tuntenut hyvin). 

Eilen sitten kävin ystävän kanssa torikaraokessa ja tämän vuoden ekaa kertaa istuin terassilla. Ahdisti kyllä sekin muttei niin paljoa kuin aikoinaan. Ryhmissä käyminen on auttanut aika paljon paniikkeihin. En itse laulanut mutta ystävä kävi kerran laulamassa ja moni muukin ryhmäläinen. Eilen oli kiva päivä. On vaan 3 edellis iltana koskenut päähän, etenkin jumppaamisen jälkeen. Tänään en jumpannut kun jäi niin myöhäiseksi. Olen käynyt suihkussa ja lakannut kynnet oranssiksi. Ostin nimittäin keltaista ja oranssia kynsilakkaa Tokmannilta. Aikoinaan vierastin noita värejä kynsilakoissa (ja vähän muutenkin).

Pesin tänään myös pyykkiä ja pitkään etsin biisejä huomiseen musiikin kuuntelu ryhmään jossa on aiheena mieli lepää. Tosi vaikea löytää tuohon sopivia biisejä mutta on minulla kaksi valintaa mutta kylläkin sellaisia että mielelläni olisin valinnut jotain muuta (mutten tiedä että mitä)...

Heräsin tänään yöunilta joskus 14.00 jälkeen. Sosiaaliset tilanteet ottaa monesti voimille aikalailla vaikka tekevätkin usein hyvää mielelle. Mitenkähän saan yöllä unta kun nytkin niin pirteä olo vaikka kello on 23.35.

Piirakkaa ja paniikkeja

Naapurini on sanonut minulle että tule hihkaisemaan jos tarvitsee kaupassa käydä. Niinpä kävin tänään soittelemassa ovikelloa hänen ovellaan muttei avannut. 

Oli ihan hirveät kasat kotiin raahattavaa kaupasta ja jo kaupan pihassa kaupasta pois lähtiessä tuntui että miten jaksan kotiin asti sen ostos määrän kanssa. Niiden kantaminen isossa kassissa ja kärryn vetäminen tuntui takapuoli lihaksissa saakka mutta sainpahan hieman treeniä 😁

Ostin kasvispiirakka sekä raparperipiirakka ainekset (ja muutakin syömistä) ja luultavammin ne huomenna teen. Toivottavasti naapuri tulee sitten kylään ettei tarvitse itse niitä yksin syödä.

Tänään taas rappusiltani noustessa alkoi hirmu tärinät jne mutta tällä kerralla oli enimmäkseen syynä se että päivän eka tupakka nousi päähän. Joka tapauksessa hävetti se "kompurointi" kun naapurikin oli pihassaan ja sisälle mentyäni iski hirmu tärinä paniikitkin. Puhelimessakin kun olin äidin kanssa niin käsi tärisi ihan kamalasti mutta paniikit helpottui puhelun myötä. Olen vain kerran käynyt tänään tupakalla ja muuten olen syönyt nikotiinipurkkaa. Kävin vasta kaupasta tultuani tupakalla kun yleensä kun herään niin juon ensin kahvia jonka jälkeen käyn tupakalla. No joku hyöty noista paniikeistakin sitten on...

Olen kirjoittelemassa päiväkirjaa jmv. Hyödynnän teippejä ja tarroja siinäkin. 

Panikointeja

Kunhan talolle tulee taas enempi ryhmiä jossain vaiheessa niin alan niissä käymään. On liiankin helppoa jäädä vain tänne kotiin.

En jaksanutkaan vielä siivota muuten paitsi yöpöytää joka oli mullinmallin. Jospa huomenna (tai siis tänään kun vuorokausi jo vaihtunut) kävisin viimein kaupassakin että saisin ne piirakka ainekset ja lisää ruokaa ja tupakkaa.

Olen välillä syönyt taas nikotiinipurkkaa ja vaikka en sitä kokonaisena yleensä otakaan niin välistä siitä tulee sellainen tunne niinkuin hengitystiet supistuisi, tulee kamalasti sylkeä suuhun enkä meinaa saada tarpeeksi happea. Siinäkin syy miksi en niitä kokonaisena ota kun se tulee silloin pahempana.

Vaikka meneekin nyt hyvin niin paniikit/paniikkihäiriö on yhä ikuinen riesa. Olen alkanut paniikkien takia taas kompuroimaan kun lähden tupakalta pois. Jos polttaisin seisten niin kompuroisin joka tapauksessa kun jalat alkaa täristä tuolloin. Mitä enemmän sitä ajattelen sitä enempi kompuroin ja varsinkin jos ihmisiä on näkyvillä mutta kyllä silloinkin kun ketään ei edes näy missään. Välillä on tuntunut että naapurin naiset kyttäävät että mitähän tuokin vetää, silloin kun ovat olleet näköyhteydessä. Tuossa yksi syy miksi olen vähentänyt polttamista. Vaikka ajattelen että mitä sitten jos katsovatkin (ei niitten leimaamiset paljoa muulloinkaan ole liikuttaneet) niin kroppa on eri mieltä. Pääni sanoo useinkin ettei ole mitään syytä panikoida mutta kroppa ei sitä tiedä sillä olen saanut kohtauksia 13 vuotiaasta lähtien, joten se on kropalla jo osittain totuttu tapakin. Vaikka usein panikoidessa ajattelen myös ettei sekään ole vaarallista jos vaikka sanonkin jotakin typerää joskus niin silloinkin kroppa on eri mieltä. Eniten kuitenkin lähi aikoina on ahdistanut tuo ylös nouseminen tupakalta lähtiessä (joko tuolilta tai pihani rapuilta). Silloin kun joku on seuranani silloin niin ei sitä paniikkia siitä yleensä silloin tule.

Jos olen tästä jo aiemmin kirjoittanut niin sori toisto.

On vähän turhan pirteä olo nyt kun heräsin yöunilta noin 12.00 jonka jälkeen otin päikkärit joilta heräsin noin vaille 18.00. 

Telkkarin tarjonnasta ja paniikeista

Ilma ulkona muuttui kylmemmäksi ja alkoi tuiskuttaa lunta enemmän ja tuulemaan niin nyt ulkona on taas kylmä käydä ☹

Kuuntelin tänään youtubesta Amy Winehousen musiikkia. Äsken sitten kävin katsomassa telsu.fistä mitä tänään tulee telkkarista niin ihan vahingossa bongasin siellä olevan dokumentin Antakaa Amy takaisin ja sen jälkeen ilmeisesti joku Amy Winehousen konsertti tms. Ajattelin nuo katsoa. Kävin parin kaverin kanssa elokuvissa syksyllä 2017 katsomassa Amy elokuvan ja se ainakin oli ihan hyvä ja mielenkiintoinen. Silloin viimeksi olen käynyt elokuvissa. Kaiken maailman teatterit ahdistaa minua tosi paljon, silloinkin kun minulla on seuraa. Mitä enempi ihmisiä niin sitä ahdistavampaa. Joskus nuorempana olin saanut ahdistuksen niin hyvään kuntoon että uskalsin yksin käydä esim. kahvilassakin syömässä, mutta ahdistus on taas siitä pahentunut niin en enää uskalla. Silloin kun olin saanut tuon ahdistuksen lievemmäksi niin kävin yksin myös pitsa paikassa sekä pizzaraxissakin syömässä. Ei onnistuisi enää. (Olen paniikkioiresta kärsinyt 13 vuotiaasta lähtien ja välillä se on lievempää ja välillä pahempaa. Riippuu ihan elämäntilanteestakin jne.)

Tänään tulisi telkkarista myös Rankka päivä elokuvakin mutta olen sen jo muutaman kerran nähnyt. Katson siis mieluummin tuon dokkarin Amysta.

Minulla on tänään ollut psyykkinen piristysruiske eli psyykkisesti on hyvä olo mutta fyysisesti tosi väsynyt. Naapuri lähti eilen kylästä ehkä noin 01.00-01.30 suunnilleen ja heräsin aamulla aikaisin enkä ole päikkäreitäkään ottanut vaikka väsyttää. Toisinaan olen niin yliväsynyt että käyn jotenkin ylikierroksilla enkä senkään takia saa aina unta.

Kyllä minulla on tällekin illalle tiedossa mukavaa puuhaa noitten tv ohjelmien lisäksi 😊

Kunhan saan astioita tieltäni tiskattua niin pääsen vihdoinkin tekemään paperia itse 😊 Kehikko on juuri sen kokoinen kuin sen halusinkin olevan.

Lähi aikoina pitäisi tiskaamisen lisäksi myös ainakin ajella karvat ja lakata kynnet. Ajelen karvat yleensä läpi vuoden mutta lähi kuukausina se on hieman jäänyt.

Pahentuneet paniikit

Muuten on nyt mennyt ihmeen hyvin paitsi että jostain syystä on paniikit pahentuneet ja tulevat tosi helpolla päälle. (Minulla on paniikkihäiriö, jonka oireet alkoivat 13 vuotiaana ja diagnosoitiin vasta 17 vuotiaana). Niinpä kävin tänään ns siedätyshoidossa yhdessä ryhmässä. Tarkoitus olisi niissä alkaa taas useamminkin käymään jos vaan jossain vaiheessa olisi varaa ladata bussikortti. Keskustaan on noin 10 km matka, jonka nuorempana kävelin useinkin vieläpä saappailla joissa oli korot, muttei enää kunto siihen riittäisi.

Ryhmässä oli taas kiva käydä eikä siellä nyt ollut kuin 6 henkilöä joista 2 olivat ohjaajia. Niinpä pystyi rauhassa jokainen vuorollaan kertomaan kuulumisiaan 😊

Ryhmää ennen ja sen jälkeen kävin H&M:llä katselemassa ja kokeilemassa mekkoja mutten löytänyt sopivia. Osa oli liian pieniä ja osa liian suuria ja yksi kiva mekko jota kokeilin monen kokoisena niin siitä puuttui juuri se koko mikä minulle olisi saattanut olla sopiva. En siis ostanut sieltä mitään, en edes koruja vaikka hieman niitä katselinkin.  Sen jälkeen kävin Tokmannilla ostamassa "halpiskrääsää" ja sen jälkeen ruoka ostoksilla. Olen nyt suosinut paljon salaatteja ja keittoja. Kävi vaan sellainen repsahdus että ostin kaksi pussia lakua ☹ ja ne on jo melkein syöty.

Tänään syödessäni Finduksen uutta ruokaa ja niitä lakuja, simahdin ja otin parin tunnin päikkärit. Sen jälkeen olen taas touhuilla omiani 😊 

Tulin muistaakseni tiistaina takaisin äidin luota kotikotoa kotiin. Oli kiva käydä sielläkin 😊

Annoin äidille Rustasta ostetut tassusukat (käytiin siellä eräs päivä äidin kanssa) vaikka tiedänkin ettei äiti lahjaa olisi tarvinnut mutta halusin antaa edes jotain pientä äitienpäivä lahjaksi.  Annoin myös ostamani kortin. Ostin myös sieltä kahdet leopardi leggingsit ja kaksi hajustetta sekä muitakin sukkia itselleni. Voisi käydä siellä taas joskus ihan ajan kanssa kun silloin meitä odotti kyyti ulkona.

Siskokin kävi jossain vaiheessa äidin luona joten näin hänet pitkästä aikaa. Harvoin ollaan nähty tuon koronan takia kun hänkin kuuluu riskiryhmään. Annoin siskolleni viimeinkin hänen kissoilleen joululahjan. Hänen synttärilahjansa vaan unohtui ottaa mukaan sinne äidin luokse ☹

Tänään oli ihana ilma. Oli hihaton mekko, lyhyt hihainen bolero ja ballerinat (ei tarvinnut sukkiksia, leggingsejä, sukkia jne). Kotoa lähtiessä mietinkin että minun tuurillani alkaa satamaan lunta mutta ei onneksi sentään 😆

Oman pihan puolella olen alkanut käymään taas tupakalla ja sekin välistä ahdistaa mutta vielä enemmän ahdistaa tuolla yleisellä etupihalla käydä. Oman pihan puolella on usein rauhallisempaa.

Nyt jatkan omia juttujani 😊 Huomenna voi onneksi nukkua pitkään eikä ole menoa minnekään 😊