Tietokoneella kirjoittelua

Koska huonontunut käsiala yhä vaivaa niin olen kirjoitellut lähinnä tietokoneella vaikkei se olekaan niin kivaa kuin mitä olisi käsin kirjoittaessa sillä käsialalla mikä minulla ennen oli. Neurologi ei ottanut kantaa pahemmin vaikka näytin käsialani ennen ja nytten. Sittenbä TAAS sanoin asiasta lääkärille niin lääkäri sanoi että se asia kuuluisi neurologille 😣🤬 Näytin hänellekin vanhaa sekä nykyistä käsialaani. Vanhasta käsialastani sanoi että käsiala on kuin kympin tytöllä ja uudesta käsialastani kysyi saanko siitä enää itse selvää. No en saa, prkl! (Vastasin hänelle vain että en, ilman tuota perkelettä 😆). 

Eilen yritin saada käsialastani selvää mutten joistain kohti millään saanut selvää vaikka yleensä usein saan muittenkin huonoista käsialoista aika hyvin selvää. Jotkut ihmiset on sellaisia etteivät he edes halua eikä edes yritäkään saada käsialasta selvää jos kyseinen ihminen ei jostain syystä ole mieleen ja sellaiset valittavat käsialasta olisipa se miten hyvää tahansa... Tosin huonosta käsialasta selville saaminen tarvitsee jonkin näköistä taitoa, kaikilla sitä ei ole...

Yöllisiä kohtauksia on ollut nyt vähemmän tai ainakaan en niitä kaikkia muista kuten en aina ennenkään. Olen useana yönä herännyt siihen että aamuun asti herään vilkuilemaan kelloa ja mietin olenko jostain myöhässä. Mieluummin minä kuitenkin pidän nuo heräilyt kuin ne kohtaukset sekä levottoman kropan (joka on ollut aina erikseen). Jaksankin paremmin asioita kuin niitten kohtausten jälkeen.

Viimeisin yökohtaus joka oli niin oli sekin sellainen mitä on tosi vaikea selittää mutta sen kohtauksen aikana tuntui kuin joku olisi iskenyt silmääni neulalla tai piikillä... sekin hieman säikäytti...

En pysty käyttämään tietokoneen nettiä kun pitäisi eka saada uusi modeemi.  Kirjoittamaan sillä onneksi sentään pystyy ilman nettiäkin. 

Tämänkin kirjoitan puhelimella. 

Jospa sitä ottaisi toisen kupin kahvia 😊

Suosiolla neulomista

Yritin lähes väkisin saada kirjoiteltua muistiinpano vihkoihin asioita ylös sellaisella käsialalla että saa edes jotain selvää tekstistä mutta ei perkele kun en saanut siitä selvää itsekään. Mitä kovemmin yritän tehdä selvää käsialaa niin sitä huonompaa se on. Ja jos en yritä yhtään niin lopputulos on silloinkin sellainen ettei siitä selvää saa. Suoraan sanottuna minua suuresti vituttaa tuo käsiala. Se on verrattavissa (enkä nyt tarkoita sitä että pitäisin itseäni hyvänä kirjoittajana vaan että on esim. tarvetta tehdä omaa juttuaan) siihen jos muusikko menettäisi kykynsä soittaa taikka laulaa taikka taiteilija kadottaisi kyvyn esim. maalata. (Ei siis mitenkään liity siihen ovatko he taitavia jutuissaan vaiko eivät). Monta kertaa on tehnyt jo mieli heittää paperit ja kynät seinään (niin kuin joskus kouluaikoina tein matematiikan kirjalle joka repesi. Tosin yläaste aikoina lintsasin aika usein sekä en keskittynyt tunteihin).

No, ajattelin sitten alkaa TAAS neulomaan mutta koska minulla on neuloosi niin nautin neulomisesta (yleensä) niin se sentään sujuu... tai sitten ei. Aloitin nimittäin neulomaan äidin synttärisukalle paria koska edellisestä tuli noin 10-12 kerrosta liian pieni... Katsoin kerrokset/koot väärin mutta nyt siis olen tuolle sitä paria uutta tekemässä ja on ihan rento fiilis. Jos olisin tuota pieneksi jäänyttä sukkaa alkanut purkamaan niin ei siitä olisi tullut yhtään mitään. Tulos luultavammin olisi ollut sama kuin nyttenkin, eli uutta paria vain tekemään.

Tuokin virhe oli suuri huolimattomuusvirhe mutta ei se enää haittaa. Rentoudun usein, kuten nytkin neulomisesta.

Tänään bussissa ollessani ystäväni tuli yhtä aikaa bussiin ja vähän myöhemmin toinen ystävä soitti minulle ja oli mukava jälleen jutella hänen kanssaan 😊 Piristi ihan mieltä 😊 Kuten myös äidinkin kanssa juttelu 😊

Marras- ja joulukuussa on juhlia luvassa ja vähän muutakin menoja 😊 

Kotiin tullessa oli taas portaitten kaiteet maalattu niin kuin epäilinkin että ne maalataan vielä toiseenkin kertaan. Lähtiessäni tänään ryhmään oli rappusten alapuolella lojumassa maalausvälineitä. Oli siis hankala kiivetä portaat ylös sillä ne ahdistavat minua jo muutenkin. Mummokärryn ansiosta kuitenkin sain tasapainoa pidettyä hieman paremmin. Bussissa sanoin ystävällekin että varmaan maalaavat kaiteet uudestaan niin hän sanoi että menisin hänen luokseen ellen pääse rappuja ylös. Hän nimittäin asuu aika lähellä. Pääsin ne onneksi kuitenkin ylös.

Kuvassa (joka taas väärin päin) on äidin synttärisukat.

Omat synttärini olivat viralliset viime viikonlopulla. Juhlat (kertaa kaksi) pidän myöhemmin. Äidinkin kanssa on tarkoitus hieman juhlia kunhan pääsee luonani käymään 🥰

Eilen illalla hieman hemmottelin itseäni roskaruoalla. Tilasin soijatortillan, ranskalaiset kahdella kastikkeella, mansikkapirtelön sekä kanelipullan. Kanelipullan söin tänään.

Turhautumista ja valittamista ☹️💩

Turhauttaa tosi paljon tämä käsiala tilanne... en voi slameilla, kirjoittaa kirjeitä, päiväkirjaa, muistiinpano vihkoja, ruokaresepti vihkoa  jne enkä tykkää niitä koneellakaan kirjoittaa. Tyhjä ja turhautunut olo... Pitäisi varmaan neurologille päästä sillä ei se ihan normaalia ole että hyvä käsiala muuttuu niin huonoksi etten itsekään saa siitä selvää vaikka monesti saankin selvää huonoistakin käsialoista. Olisi eri asia jos tuo liityisi tunnetilaan tai olisi vain hetkellistä mutta sitä on kestänyt jo muutaman kuukauden ja koko ajan vaan huonommaksi muuttuu. Kirjoittaminen on ollut aina osa minua niin kyllä se kyrsii tämä tilanne ja tosiaankin turhauttaa 💩 Neulonutkin olen taas muttei nyt ole fiilistä ollut sitä koko aikaa tehdä. Eikä nyt hirveästi muutkaan tekemiset innosta... ellen sitten ala lukemaan tai siivoamaan laatikoita. Säilytystila on nimittäin käynyt vähiin ja sen näkee kyllä tavaramäärästäkin täällä (en nyt kuitenkaan mikään himohamstraaja ole). Tulee usein hyvä olo siitä kun saa heittää tarpeetonta pois ja samalla saa lisää tilaakin. 

Uni ei tule minulle yöllä yhtä hyvin jos en ole saanut päivällä paljoa aikaiseksi. Viime yönä tosin nukahdin ja nukuin harvinaisen hyvin ja levollisesti. Lieköhän jumpalla jotain tekemistä asian kanssa kun eilenkin jumppasin.

Valitanpa sitten samalla lisää: täällä kämpässä paleltaa koko ajan, varsinkin kun märät vaatteet on tuossa kuivumassa. 

Tein tänään kuitenkin taas sen vartin jumpan ja vaikka teki tiukkaa ja vaikka hengityskin taas pihisi niin olen tyytyväinen että sen sain tehtyä.

Välillä olen alakuloinen tuon pieleen menneen ihmissuhteenkin takia, mikä tuli ihan puskista, vaikken sitä enää niin paljoa jaksa enää miettiäkään sillä en omalta osaltani ole tehnyt siinä mitään väärää enkä minä ole aina se pahis joksi minua monesti luullaan! 

Yritän tässä miettiä että mitähän sitä seuraavaksi tekisi kun en yleensä osaa olla vain tekemättä mitään. Telkkarin ääressäkin usein olen neulonut taikka kirjoitellut.

Vaikkei tuo minun ongelmani olekaan mikään hirmu suuri (ainakaan toivottavasti) niin kyllä siitä riesaksi asti silti on, sillä kuten jo kirjoitin niin kirjoittaminen on aina ollut suuri osa minua... sekin vähän ihmetyttää kun joskus viime vuoden puolella hajuaistini heikkeni eikä se ole vieläkään kokonaan palannut. Luin joskus jostain että jos hajuaisti heikkenee niin se voi merkitä viiden vuoden kuluessa kuolemaa. Iskänkin hajuaisti heikkeni joitain vuosia ennen hänen kuolemaansa. En nyt siltikään tahtoisi maalailla piruja seinille.

Olisi kuitenkin hyvä selvittää mistä tuo kamala käsialani johtuu... sanoin siitä kyllä viimeksi lääkärillä käydessä mutta taisi ohittaa koko asian...