Vielä on kesää jäljellä

Käytiin tässä kuussa taas tekemässä päivän mökkireissu. Tällä kertaa kahden ystäväni ja toisen heistä nuorimman lapsen kanssa. Käytiin jälleen myös syömässä sen paikan satamassa ja kierreltiin vähän muuallakin 😊

Eräs perjantai kävin kaverin kihlajaisissa. En ehtinyt/jaksanut ajoissa etsiä lahjaa niinpä ostin vain 10 keltapunaista ruusua.

Kakku oli taas hyvää, oli kaverin itse tekemää.

Viime perjantaina kävin festareilla. Voitin taas useita pelkojani vaikka välillä tulikin tärinäpaniikit, josta syystä joku sanoi minua kunnon nistiksi. Kyse oli siis paniikkikohtauksista  joita voin saada mm ihmispaljoudessa sekä sosiaalisissa tilanteissa jne. Ei olutkaan noussut kunnolla päähän kun hikoilutti niin paljon. Niin sekään ei siis rentouttanut. Menin kuitenkin pelkoja päin ja voitin fobioitani ainakin jälleen hetkeksi.

Oltiin viplipuilla siellä. Lattia oli punainen (matto) ja sen verran muhkurainen että piti varoa mihin astuu. Vipalueella oli vesivessat, kunnolla istumatilaa, katos ja kaiten enemmän juoma valikoimaa? Hintaan sisältyi myös ruokapuffetti ja jälkiruoka. Ruoka oli hyvää. Minä otin pastasalaattia, kanapihvikastiketta, vähäsen muutakin lihakastiketta sekä perunaa. Tällä kerralla ei meinannut ruoka jäädä kurkkuun niin kuin usein julkisesti syödessä ja välillä muutenkin koska on ollut jo pitkään vaikeuksia niellä. Syötiin Kaija Koon esiintymisen aikana niin se meni hieman ohitse mutta ruokailu oli 17.00-21.00 välillä niin piti ehtiä syödäkin. Jälkiruoaksi oli minulla allergioitten takia omenapiirakka palanen, vaikkakin aika pieni pala oli muttei se haitannut.

Ensimmäisen paniikkini jälkeen tuolla menin itsekseni Ismo Alangon keikalle. Lauloin ja tanssin mukana. Paniikki ja kaikki muu unohtui siinä.

En muista mille keikalle ihan ekana mentiin mutta jammailin myös Battle beastin sekä Turmion kätilöitten plus orkesterin tahtiin. Tuolloin kaikki paniikit ja muut huolet jälleen unohtuivat. Menin eka itsekseni Turmion kätilöitten keikalle jammailemaan kunnes ystäväkin sinne saapui kun poikaystävänsä läksi kotiin. 

Vip alueelta sai myös kuponkia vastaan herkkuja ja sen kupongin sai aikaisemmin samana päivänä.

Lähdettiin ystävän kanssa pyörätaksilla hänen luokseen ja se oli kiva uusi kokemus. Ruvettiin nukkumaan joskus kolmen jälkeen.

Sattumalta näin myös nuoruus aikaisen poikaystäväni ja vaihdettiin muutama sana ja minulla oli aika vaivaantunut olo.

Viplipussa oli puolensa, niin hyvää kuin huonoakin, enempi ehkä siltikin hyvää. Säästin tuohon lippuun talvesta lähtien rahaa ja säästöjä jäi vielä sen jälkeenkin 😊 Vip alueella piti olla sekä ranneke että passi, pelkästään toisella sinne ei olisi päässyt.

Tämä viikko tai siis viime viikko kun vuorokausi on jo vaihtunut kun kello on jo 00.00 oli aika menevä niin nyt alkavalla viikolla koetan nauttia omistakin oloistani niin että jaksan sitten taas paremmin 😊

Ilmat ovat olleet todella kuumat ja etenkin kämppäni on todella kuuma. Kun usein vertaillaan kuumia ja kylmiä kelejä keskenään ja ettei niistä pitäisi valittaa niin joku joskus facebookissa oli  hyvin maininnut että olisi vähän niin kuin sama kuin että vertailisi onko ripuli vaiko ummetus parempi...

Vielä on kesää jäljellä.  

Kuvat ovat itse ottamiani ja toivon ettet käytä niitä.

Niinpä niin, paniikit syynä 😡

Kävin siellä lääkärillä äiti henkisenä tukenani. Arvasin että tuokin käynti menisi harakoille, eli väitti taas suurimmaksi osaksi öisten kohtauksien olevan paniikkikohtauksia vaikka painotin ettei niin ole. Kanta sivuilla luki että olisin viime vuonna pitänyt niitä paniikkikohtauksina mutten enää... paskat pidin niitä silloinkaan paniikkeina. Sen sentään tajusi että minulla on ollut unihalvauksia, joita itsekin vahvasti epäilin mutten siitä siltikään mitään lääkärille maininnut. Olen parempi tekemään "diagnooseja" kuin moni lääkäri. 13 vuotiaasta lähtien epäilinkin vahvasti että minulla on paniikkihäiriö mutta se diagnosoitiin minulle vasta 17 vuotiaana, kaiken aikaa oireitten ollessa samat. Se diagnoosi oli helpotus mutta tällaisissa tilanteissa diagnooseista on pikemminkin vain haittaa. 

Lääkäri oli yrittänyt soittaa minulle usein yksityisestä numerosta. Tänään ryhmässä ollessani odotin lääkärin soittoa niin heti kun menin vessaan niin oli lääkäri soittanut siitä yksityisestä numerosta eikä minulla ollut puhelinta/tavaroita vessassa mukana. Toisen kerran kun menin vessaan ja otin tavarat mukaan niin ei tietenkään soittanut. Ollessani bussissa matkalla kotiin oli jälleen soittanut mutten ensinnäkään kuullut sitä ja toisekseen en tykkää jutella bussissa puhelimeen monestakin eri syystä johtuen.

Tuli sitten viesti että huomenna pitää sinne soittaa erääseen numeroon.

Äsken katosi puolet kirjoittamastani tekstistä niin piti se kirjoittaa uusiksi...

Kävin torstaina hankkimassa uuden puhelimen kun entisessä oli mikrofoni rikki eikä nettikään enää toiminut. Entinen puhelimeni temppuili ihan alusta lähtien, enkä siltikään sitä koskaan kolhinut minnekään tms. Tämä kapula on ollut aivan mainio kun toimii niin hyvin. Annoin ammattilaisten tehdä tiedonsiirron vanhasta puhelimestani uuteen niin se maksoi 70 euroa niin meni yllättäen siihenkin rahaa. Mieluummin silti sen summan maksoin kuin alkaisin taas itse törttöillä tällä puhelimella, niin se se vasta kalliiksi voisi tullakin.

Jospa viimeinkin saisin kesällä uudet kesäkengät sekä converse tennarit. En ole converseja löytänyt mistään kenkäkaupasta tähän mennessä mutta netistäceilen viimeinkin löytyi. Ei silti vielä varaa niihin.

Olisin halunnut violetit ja matalat converset niin kuin kuvassa mutten löytänyt violetteja. Näitä olen vain kerran käyttänyt. Ostin nuo joskus kympillä käytettynä eräältä tutulta ja vasta kotona huomasin niitten saumoista olevan huonosti kiinni eli olivat "reikäiset" tms. Äiti liimaili ne hyvällä liimalla mutta totesin että eivät enää mahdu jalkaani, että jalkani ovat paisuneet. Ehdin vain kerran niitä pitää. Jos ei kerta violetteja matalavartisia löydy niin tahtoisin punaiset ja matalavartiset.

Onneksi menin

Tänään pääsin kyydillä eestaas yhdistyksen pikkujouluihin ja oli kivaa. Aluksi hieman ahdisti mutta onneksi oli henkistä tukea ja välillä jotkut ryhmäläiset kävivät juttelemassa minulle 😊 Ruoka oli hyvää ja jälkiruokana mansikkarahkaa ja kahvia. Kahvi oli tosi hyvää mielestäni. 

Sain ihanan pikku norsupehmon jonka pakettiin oli laitettu hyvää joulua tarra ja kirjoitettu siihen: t. Nöpö-norsu 😊❤️ Itse ostin lahjaksi sinne nestesaippua kun lahjan oli alettava n kirjaimella.

En onneksi edes meinannut tukehtua vaikka jännittäessä olikin taas nielemis vaikeuksia.

Nyt voi ottaa rennosti pitkän viikonlopun eli to-su. On niin paljon ollut lähi aikoina menemisiä sekä tekemisiä.

Tässäpä Nöpö-norsu 😊

Hyvä minä! 😊

Joillekin on itsestäänselvyys ettei jännitä isossakaan joukossa olevia ihmisiä mutta minulle se on aika suuri asia jos ihmisporukoissa (tai vaikka sosiaalisissakin tilanteissa ihmisen kanssa jota en kunnolla tunne) pystyn olemaan jännittämättä ja saamatta paniikkikohtausta. Aikoinaan en olisi uskaltanut edes lähteä sellaiseen tilanteeseen kuin esim. tänään. Olin ryhmässä ja porukkaa siellä oli aika paljon. Siltikään en saanut paniikkikohtausta enkä tukehtunut kakkuunkaan 😁 Pystyin ottamaan aika rennosti. Nykyään pelkään pelkäämistä/paniikkikohtauksia ja kroppa on ollut usein eri mieltä mieleni kanssa. Olen kyllä tosi tyytyväinen siitä kuinka tämä päivä meni. Monesti kun on ollut etäisyyttä huonoihin ihmissuhteisiin niin on yleensä paniikitkin helpottuneet mutta myöskin pahentuneet jos olen ollut huonossa ihmissuhteessa. Jospa nyt pysyisin erossa ikävistä ihmissuhteista niin ties kuinka hyvin vielä voisinkaan päästä paniikeistani. Sen olen huomannut että pitemmän päälle paniikkini ovat pahentuneet ollessani parisuhteessa. Tosin joissakin niissä ne ovat alussa helpottuneet mutta ajan myötä pahentuneet.

Nykyään paniikkikohtauksissani on pahinta tukehtumisen tunne ja se ettei pysty kunnolla nielemään. Samasta syystä en tykkää syödäkään julkisesti. Tosin syödessä se tunne välillä tulee vaikka olisin itsekseni kotonakin. Tukehtumisen tunteesta iskee paniikki jonka myötä tulee hapenpuutteen tunto josta seuraa pakokauhun tunne ja pakokauhusta seuraa hirveät sydämen tykytykset ja tärinät koko kroppaan. Iän myötä paniikkini ovat psyykkisesti helpottuneet mutta fyysisesti pahentuneet. Mieli ei siis aina hallitse kehoani. Jospa se tästä vielä helpottuisi 😊

Kävin tänään myös Suomalaisessa kirjakaupassa ostamassa ystävälle lahjan ja kirpparilla josta ostin vaatteita, äidille mekon, kaksi kirjaa ja kaksi pakkausta mainoskyniä. Yksi pakkaus maksoi 4 euroa eli pulitin niistä kynistä yhteensä 8 euroa. Tiesin kyllä ostavani sian säkissä kun mietin että toimivatkohan ne kunnolla. Ostin joka tapauksessa ja vähän jo innostuin että kerrankaan ei olisi pulaa mustekynistä. Kotona sitten kävin kaikki kynät yksitellen läpi ja noin sadasta kynästä vain noin 20 toimi, loput olivat jo loppuneet ja moni niistä oli lisäksi rikkinäisiäkin. Hinkkasin kyllä jokaista kynää kunnolla paperiin muttei siitä apua ollut. Vituttaa hieman. En ole mikään mainoskynien keräilijä vaan olen vailla toimivia kyniä. Sinne myyntiin niitä jäi vielä ainakin kaksi pakkausta. Eikä niitten toiminnasta oltu tietenkään mitään mainittu.

Ainiin, löysinhän minä vielä kaksi pakkausta vanhoja kirjepapereita ja kuoriakin 😊

Ihmisten ilmoilla 😊

Toissa yönä se unikatkos oli tosi pahana ja oli hankalaa myös seuraavana aamunakin. Lääkäri on ensi viikolla. Viime yönä nukuin kuitenkin paremmin kuin pitkään aikaan. Oli levollista ja sikeää unta. Nukuin vähintäänkin 14 tuntia. Kunnon unet tuli tarpeeseen.

Eilen läksin vahingossa kaupungille tuntia aiemmin kuin oli tarkoitus. Onneksi pääsin kuitenkin ystävän luokse sillä olo oli ahdistavan outo ja pelkäsin todellakin  että tulee sairaskohtaus. Käytiin hänen kanssaan musiikin kuuntelu ryhmässä ja sen jälkeen mentiin kaupan kautta hänen luokseen niin kuin oltiin jo sovittu. Kivaa oli rupatellessa taas hänen kanssaan 😊 Torilta ostettiin mansikoita 😋

Muskarissa oli minun valitsemani teema, eli vanhat jenkkiautot 😊 Ehdittiin kuunnella jonkin verran myös kakkos valinta biisejä muttei kaikkia kakkos biisejä ehditty kuunnella. Porukkaa oli enempi kuin mitä olin olettanut sinne tulevan. Oudon olon takia ahdisti, muttei muuten, ei siis ollut paniikkikohtaus vaan jotakin outoa ja epämääräistä, pelkästään fyysistä.

Olen miettinyt että tekisi mieli päästä festareilla käymään tässä asuin kaupungissani. Olen tässä kaupungissa käynyt festareilla vain kerran, muistaakseni joskus vuonna 2004. Aattelin yhden päivän lippua kun en oikein voi remuta useampaa iltaa kerrallaan kun en uskalla juodessa ottaa lääkkeitä ja selvinpäin en uskalla mennä paikkaan jossa on niin paljon porukkaa. Jos olen parikin päivää ilman lääkkeitä niin se näkyy kyllä kropassa ja mielessä. Aattelin että jos silloin torstaina(?) pääsisin sinne. En kyllä tiedä onko varaa taikka seuraakaan. Ei yksin huvita mennä... koko ajan lipun hinnatkin on nousseet... Olisi silti kuitenkin kivaa vaihtelua 😊

Piirakkaa ja paniikkeja

Naapurini on sanonut minulle että tule hihkaisemaan jos tarvitsee kaupassa käydä. Niinpä kävin tänään soittelemassa ovikelloa hänen ovellaan muttei avannut. 

Oli ihan hirveät kasat kotiin raahattavaa kaupasta ja jo kaupan pihassa kaupasta pois lähtiessä tuntui että miten jaksan kotiin asti sen ostos määrän kanssa. Niiden kantaminen isossa kassissa ja kärryn vetäminen tuntui takapuoli lihaksissa saakka mutta sainpahan hieman treeniä 😁

Ostin kasvispiirakka sekä raparperipiirakka ainekset (ja muutakin syömistä) ja luultavammin ne huomenna teen. Toivottavasti naapuri tulee sitten kylään ettei tarvitse itse niitä yksin syödä.

Tänään taas rappusiltani noustessa alkoi hirmu tärinät jne mutta tällä kerralla oli enimmäkseen syynä se että päivän eka tupakka nousi päähän. Joka tapauksessa hävetti se "kompurointi" kun naapurikin oli pihassaan ja sisälle mentyäni iski hirmu tärinä paniikitkin. Puhelimessakin kun olin äidin kanssa niin käsi tärisi ihan kamalasti mutta paniikit helpottui puhelun myötä. Olen vain kerran käynyt tänään tupakalla ja muuten olen syönyt nikotiinipurkkaa. Kävin vasta kaupasta tultuani tupakalla kun yleensä kun herään niin juon ensin kahvia jonka jälkeen käyn tupakalla. No joku hyöty noista paniikeistakin sitten on...

Olen kirjoittelemassa päiväkirjaa jmv. Hyödynnän teippejä ja tarroja siinäkin. 

Panikointeja

Kunhan talolle tulee taas enempi ryhmiä jossain vaiheessa niin alan niissä käymään. On liiankin helppoa jäädä vain tänne kotiin.

En jaksanutkaan vielä siivota muuten paitsi yöpöytää joka oli mullinmallin. Jospa huomenna (tai siis tänään kun vuorokausi jo vaihtunut) kävisin viimein kaupassakin että saisin ne piirakka ainekset ja lisää ruokaa ja tupakkaa.

Olen välillä syönyt taas nikotiinipurkkaa ja vaikka en sitä kokonaisena yleensä otakaan niin välistä siitä tulee sellainen tunne niinkuin hengitystiet supistuisi, tulee kamalasti sylkeä suuhun enkä meinaa saada tarpeeksi happea. Siinäkin syy miksi en niitä kokonaisena ota kun se tulee silloin pahempana.

Vaikka meneekin nyt hyvin niin paniikit/paniikkihäiriö on yhä ikuinen riesa. Olen alkanut paniikkien takia taas kompuroimaan kun lähden tupakalta pois. Jos polttaisin seisten niin kompuroisin joka tapauksessa kun jalat alkaa täristä tuolloin. Mitä enemmän sitä ajattelen sitä enempi kompuroin ja varsinkin jos ihmisiä on näkyvillä mutta kyllä silloinkin kun ketään ei edes näy missään. Välillä on tuntunut että naapurin naiset kyttäävät että mitähän tuokin vetää, silloin kun ovat olleet näköyhteydessä. Tuossa yksi syy miksi olen vähentänyt polttamista. Vaikka ajattelen että mitä sitten jos katsovatkin (ei niitten leimaamiset paljoa muulloinkaan ole liikuttaneet) niin kroppa on eri mieltä. Pääni sanoo useinkin ettei ole mitään syytä panikoida mutta kroppa ei sitä tiedä sillä olen saanut kohtauksia 13 vuotiaasta lähtien, joten se on kropalla jo osittain totuttu tapakin. Vaikka usein panikoidessa ajattelen myös ettei sekään ole vaarallista jos vaikka sanonkin jotakin typerää joskus niin silloinkin kroppa on eri mieltä. Eniten kuitenkin lähi aikoina on ahdistanut tuo ylös nouseminen tupakalta lähtiessä (joko tuolilta tai pihani rapuilta). Silloin kun joku on seuranani silloin niin ei sitä paniikkia siitä yleensä silloin tule.

Jos olen tästä jo aiemmin kirjoittanut niin sori toisto.

On vähän turhan pirteä olo nyt kun heräsin yöunilta noin 12.00 jonka jälkeen otin päikkärit joilta heräsin noin vaille 18.00. 

Pahentuneet paniikit

Muuten on nyt mennyt ihmeen hyvin paitsi että jostain syystä on paniikit pahentuneet ja tulevat tosi helpolla päälle. (Minulla on paniikkihäiriö, jonka oireet alkoivat 13 vuotiaana ja diagnosoitiin vasta 17 vuotiaana). Niinpä kävin tänään ns siedätyshoidossa yhdessä ryhmässä. Tarkoitus olisi niissä alkaa taas useamminkin käymään jos vaan jossain vaiheessa olisi varaa ladata bussikortti. Keskustaan on noin 10 km matka, jonka nuorempana kävelin useinkin vieläpä saappailla joissa oli korot, muttei enää kunto siihen riittäisi.

Ryhmässä oli taas kiva käydä eikä siellä nyt ollut kuin 6 henkilöä joista 2 olivat ohjaajia. Niinpä pystyi rauhassa jokainen vuorollaan kertomaan kuulumisiaan 😊

Ryhmää ennen ja sen jälkeen kävin H&M:llä katselemassa ja kokeilemassa mekkoja mutten löytänyt sopivia. Osa oli liian pieniä ja osa liian suuria ja yksi kiva mekko jota kokeilin monen kokoisena niin siitä puuttui juuri se koko mikä minulle olisi saattanut olla sopiva. En siis ostanut sieltä mitään, en edes koruja vaikka hieman niitä katselinkin.  Sen jälkeen kävin Tokmannilla ostamassa "halpiskrääsää" ja sen jälkeen ruoka ostoksilla. Olen nyt suosinut paljon salaatteja ja keittoja. Kävi vaan sellainen repsahdus että ostin kaksi pussia lakua ☹ ja ne on jo melkein syöty.

Tänään syödessäni Finduksen uutta ruokaa ja niitä lakuja, simahdin ja otin parin tunnin päikkärit. Sen jälkeen olen taas touhuilla omiani 😊 

Tulin muistaakseni tiistaina takaisin äidin luota kotikotoa kotiin. Oli kiva käydä sielläkin 😊

Annoin äidille Rustasta ostetut tassusukat (käytiin siellä eräs päivä äidin kanssa) vaikka tiedänkin ettei äiti lahjaa olisi tarvinnut mutta halusin antaa edes jotain pientä äitienpäivä lahjaksi.  Annoin myös ostamani kortin. Ostin myös sieltä kahdet leopardi leggingsit ja kaksi hajustetta sekä muitakin sukkia itselleni. Voisi käydä siellä taas joskus ihan ajan kanssa kun silloin meitä odotti kyyti ulkona.

Siskokin kävi jossain vaiheessa äidin luona joten näin hänet pitkästä aikaa. Harvoin ollaan nähty tuon koronan takia kun hänkin kuuluu riskiryhmään. Annoin siskolleni viimeinkin hänen kissoilleen joululahjan. Hänen synttärilahjansa vaan unohtui ottaa mukaan sinne äidin luokse ☹

Tänään oli ihana ilma. Oli hihaton mekko, lyhyt hihainen bolero ja ballerinat (ei tarvinnut sukkiksia, leggingsejä, sukkia jne). Kotoa lähtiessä mietinkin että minun tuurillani alkaa satamaan lunta mutta ei onneksi sentään 😆

Oman pihan puolella olen alkanut käymään taas tupakalla ja sekin välistä ahdistaa mutta vielä enemmän ahdistaa tuolla yleisellä etupihalla käydä. Oman pihan puolella on usein rauhallisempaa.

Nyt jatkan omia juttujani 😊 Huomenna voi onneksi nukkua pitkään eikä ole menoa minnekään 😊

Väsy käpälässä

Kävin tänään kaverin luona ja kaveri saattoi minut kotiin tyttärensä kanssa erästä lyhyempää reittiä pitkin. Kissat olivat aivan ihmeissään kun ensimmäistä kertaa elämässään näkivät niin pienen lapsen. Varovasti menivät luokse nuuskimaan. Minäkin pidin pariin otteeseen tyttöä sylissä enkä enää niin paljoa sitä jännittänyt kuin viime kerralla nähdessämme kun pidin silloin pientä lasta ekaa kertaa sylissäni.
Nyt onkin sitten väsy käpälässä mutta oli kivaa jälleen. Kyllä tuollaisissa lapsiperheissä riittää vilinää ja vilskettä :).
Kaupassa kun käytiin niin meinasi iskeä paniikit päälle ihan vaan sen takia kun tuli juotua niin paljon kahvia. (Mutta taas tekee kahvia mieli).
   Kotiin tullessa kissa aloitti taas konserttinsa, enkä yölläkään saanut tarpeeksi levätä sen molinalta. Otti siis hieman päähän kun aloitti molisemaan heti kun kotiin tulin. Nyt kisu on nukkumassa <3.

Tänään oli jälleen kärpäsiä keittiön ikkunassa, muttei onneksi enää silloin ollut yhtään kun kotiin tulin.

Neuloa taas tekisi mieli muttei näillä käsillä lankoja ja puikkoja pahemmin  käsitellä edelleenkään :(.
Jospa sitä loppuillan tekisi jotain pientä kivaa. On nimittäin aika väsynyt olo.

Värityksiä ja paniikkeja

Aluksi kuva joka on otettu juhannusaattona kotikotona pihassa kissojen ollessa ulkoiluhäkissä ja paria tuntia ennen mustan kissan katoamista (joka siis onneksi tuli lopulta kotiin ja helpotus oli suuri!)
Kyllä olen moneen kertaan todennut mielessäni kuinka tyytyväinen olen kun tuo karvapenska palasi kotiin ja etenkin elossa ja suht kunnossakin.( Jalassa oli jokin pieni pipi). Psyykkisestikin on ihan oma itsensä.
Toisinaan on kiva kun kaikki kolme kissaa tulee sänkyyn silitettäväkseni yhtä aikaa <3.
 

Sitten minun värityskirja värityksiä

Tänään oli lääkärin soittoaika josta johtuen jännitin etukäteen ja puhelimen soidessa aloin läähättää ja sanat eivät meinanneet tulla kunnolla ulos kun panikoin sitä niin paljon. Noloa :D mutta elossa selvittiin vaikka se onkin laiha lohtu paniikin iskiessä. Heräsin jo aamuyöllä viideltä ja siitä lähtien olen ollut hereillä kun en enää saanut unta. Itse jos joutuu jonnekin soittamaan niin ei siitä meinaa tulla mitään kun sydän hakkaa niin hullunlailla että alan läähättää ja koko kroppa tärisee enkä tajua mitä sanoa tai mitä minulle sanotaan.
Ei siinä ole kyse mistään sen lässytyksen tajuamisesta että mitäpä muiden mielipiteistä, ei se minun kehoni sitä tajua. Osittain se on myöskin jo tapakin sillä aloin saada paniikkikohtauksia jatkuvasti kolmetoista vuotiaasta lähtien ja vasta 17 vuotiaana se diagnosoitiin vaikka itse tajusin jo aikaisemmin että mistä on kyse.  Ja tavoistahan tunnetusti on vaikeaa päästä eroon mutta ei kuitenkaan mahdotonta.

Aloin taas syömään hieman kevyemmin: tänään söin kalapullia, perunaa, kermaviilikastiketta ja salaattia. Ruokahaluni on pienentynyt :). Valitettavasti vaa'asta vain loppui paristo :). Myös makean himokin on lieventynyt, aivan mahtavaa! (Kiitos läskistymis lääkkeeni pienennys määrän!)