Kyllä olen moneen kertaan todennut mielessäni kuinka tyytyväinen olen kun tuo karvapenska palasi kotiin ja etenkin elossa ja suht kunnossakin.( Jalassa oli jokin pieni pipi). Psyykkisestikin on ihan oma itsensä.
Toisinaan on kiva kun kaikki kolme kissaa tulee sänkyyn silitettäväkseni yhtä aikaa <3.
Sitten minun värityskirja värityksiä
Tänään oli lääkärin soittoaika josta johtuen jännitin etukäteen ja puhelimen soidessa aloin läähättää ja sanat eivät meinanneet tulla kunnolla ulos kun panikoin sitä niin paljon. Noloa :D mutta elossa selvittiin vaikka se onkin laiha lohtu paniikin iskiessä. Heräsin jo aamuyöllä viideltä ja siitä lähtien olen ollut hereillä kun en enää saanut unta. Itse jos joutuu jonnekin soittamaan niin ei siitä meinaa tulla mitään kun sydän hakkaa niin hullunlailla että alan läähättää ja koko kroppa tärisee enkä tajua mitä sanoa tai mitä minulle sanotaan.
Ei siinä ole kyse mistään sen lässytyksen tajuamisesta että mitäpä muiden mielipiteistä, ei se minun kehoni sitä tajua. Osittain se on myöskin jo tapakin sillä aloin saada paniikkikohtauksia jatkuvasti kolmetoista vuotiaasta lähtien ja vasta 17 vuotiaana se diagnosoitiin vaikka itse tajusin jo aikaisemmin että mistä on kyse. Ja tavoistahan tunnetusti on vaikeaa päästä eroon mutta ei kuitenkaan mahdotonta.
Aloin taas syömään hieman kevyemmin: tänään söin kalapullia, perunaa, kermaviilikastiketta ja salaattia. Ruokahaluni on pienentynyt :). Valitettavasti vaa'asta vain loppui paristo :). Myös makean himokin on lieventynyt, aivan mahtavaa! (Kiitos läskistymis lääkkeeni pienennys määrän!)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti