Migreeniä ja kansiota

Toissailtana yöhön asti oli niin kova migreeni ettei ole pitkään aikaan ollut niin pahaa pääkipua. Meni se ilta sitten sängyssä löhötessä pimeässä huoneessa kun valotkin kävivät silmiin. Kipu loppui joskus keskiyöstä jolloin naapurikin käväisi kahvilla. Tupakkaa en tuolloin pystynyt polttamaan, olisi luultavammin yrjö silloin tullut.

Jo tuolloin päivällä kirjastossa käydessäni tuli lievä näköhäiriö ja outo olo, mutten silloin vielä tiennyt onko oireet psykosomaattisia vai eivätkö, sillä pelkäsin ennen noita oireita migreenikohtauksen tuloa.

Eilinenkin meni aika paljon sängyn pohjalla kun väsytti vielä niin paljon. Tosin en osaa olla pitkiä aikoja ilman mitään tekemistä.

Aloin sitten tekemään toista sekalaista kansiota itselleni kun se eka sekalainen kansio on jo niin täysi että oikein paperit meinaa siitä pursuilla. Kerään noihin kansioihin kaikkia sellaisia asioita, vinkkejä jne jotka kiinnostavat itseäni tavalla tai toisella.

Pariin päivään en ole nyt neulonut kun on tuo kansion teko enempi kiinnostanut ja muutenkin kun on vieläkin neulomisesta johtuvaa ihottumaa käsissä/sormissa.

Vähänhän tässä jo nälkäkin on. Söin tänään loput eilisestä ruoasta, jota ei paljoa ollut sekä kaksi leipäpalasta. Kahvia sitten senkin edestä.

Säikähdys

Viikonloppuna oli kahtena iltana migreeniä. Ekana iltana heräsin siihen kun päähän koski vielä kovemmin kuin nukkumaan käydessä ja kipu oli sen verran kovaa että kävin oksentamassa kolme kertaa. Säikähdin ihan kamalasti kun jokainen oksennus oli kirkkaan veren punaista. Siltikään muualle kehoon ei koskenut kuin vain päähän. Mietin jo että pitääkö lääkärissä käydä. Sitten muistin syöneeni mustikkamoussea jossa oli myös kokonaisia mustikoita sekä punaista paprikaa. Kyllä oli suuri helpotus! Suoraan sanottuna säikähdin ensin ihan helvetisti. Luultavammin olisi ollut vatsan kohdalla jotakin kipua jos se olisi ollut verta.

Kävin tänään ryhmässä. Olen siellä taas käynyt kun sain hommattua tämän kuun alussa korttiin matkoja.

Toissa iltana mies naapurista kävi taas kylässä kahvilla. Olo oli tuolloin jotenkin outo ja siitä meinasi paniikit iskeä ja paniikkien kasvaessa myös outo olo kasvoi mikä siis oli varmaankin ihan psyykkisistä jutuista/paniikeista johtuvaa. Ei siis tuo mies aiheuttanut paniikkia vaan jotkut muut tekijät.

Yhtenä yönä heräsin siihen kun yskin kamalasti ja vielä hereillä ollessanikin yskin pitkään ennen kuin sain henkeä. Olin nimittäin ilmeisesti vetänyt sylkeä väärään henkeen. Sekin säikäytti. Onneksi sain kuitenkin yskittyä sillä toisinaan kun olen jotain vetänyt väärään henkeen niin yskimisrefleksi ei aina ole toiminut enkä ole meinannut siis kyetä muuten yskimään kuin väkisellä eli vähän niin kuin tekoyskää.

Tuli noista säikähdyksistä taas mieleen (tosin se on muutenkin aika useinkin mielessäni) että kuinka hauras elämä on ja kuinka vähästä sen katkeaminen voi käydä.

Odotan jo kovasti kevättä. Toisaalta taas en toivoisi ajan menevän niin nopeasti kuin se nykyään tuntuu menevän. Keväällä piristyn yleensä paljon ja useimmiten sen huomaakin minusta 😊