Vanhat päiväkirjat

Selailin äsken hieman vanhoja päiväkirjojani. Ne eivät paljoa enää ahdistaneet niin kuin joskus ennen. Tosin aikoinaan en kirjoitellut läheskään niitä inhottavimpia asioita joita minulle tapahtui. Ilmeisesti minulla ei ole tuolloin ollut voimavaroja niiden ylös kirjoittamiseen. Tuli vain lievä nolous kun luin teini ajan kirjoituksiani 😁  vaikka ajattelinkin jo tuolloin enempi asioita kuin moni muu ikäiseni nuori. Kuitenkin, ei ollut haluja lukea niitä enempää. Kirjoitan tavallistakin päiväkirjaa vielä nykyäänkin. Se on hyvä ja terapeuttinen harrastus. Jo ennen kuin opin kirjoittamaan niin sanelin äidille että mitä kirjoittaa minun vihkooni. Siellä taisi ainakin olla jotain lyhyitä riimirunoja sekä jonkun itse keksimäni imelän rakkauslaulun sanat 😁

Joskus aikaisemman exäni kanssa ollessa hän keksi että polttaisin kaikki päiväkirjani sekä hän omat kirjoituksensa. Olin jo hyvin lähellä polttaa ne mutta nyt olen iloinen etten niin tehnyt. Päiväkirjojen lisäksi olen jo useiden vuosien ajan säästänyt kaikki saamani kirjeet sekä kortit. Harvoinpa minua korteilla muistetaan.

Nyt närästelee ☹ Söin äsken joten myöskin hieman väsyttääkin. Unirytmini on hieman muuttunut lähi aikoina. Tätä nykyä olen illan virkku ja aamun torkku, varsinkin kun olen jälleen alkanut ottamaan päiväuniakin.

Kirjoitan ja neulon niin paljon että tuntuu kuin lähinäköni olisi hieman huonontunut vaikka minulla onkin aina ennen ollut hyvä näkö. Näön tarkastuksessa olen viimeksi käynyt muistaakseni joskus nuorena. Toivottavasti ikänäkö ei vielä alkaisi näin pian vaivata. 

Käväisin tänään kaupassa ostamassa tupakkaa, rasvaa ja kaurajuomaa, muuhun ei ollut varaa. Mietinkin nyt että mitenkähän pärjään yhdellä tupakka askilla vielä muutaman päivän kun en aina tahtoisi pyytää/lainata äidiltäkään rahaa (ja avusti minua tässä lähi aikoina vaikka hänellä itselläänkin jatkuvasti tekee rahasta tiukkaa ☹) Pyrin joka kuukausi maksamaan hänelle muutaman kympin takaisin.

Eräänä päivänä naapurin nainen toi minulle muovikassissa leipää ja rinkeleitä jotka oli hakenut jostakin lahjoitus jutusta. Vaikka olenkin niistä kiitollinen niin tuli jälkeen päin vaan mieleen tuo korona homma... Ja joku oli taas käynyt tyhjentämässä tuhkakupitkin, toivottavasti kyseinen tyhjentäjä on terve ettei tartuta mitään sen purkin mukana.

Mitenkähän pärjään vajaalla puolella paketilla kahviakin vielä muutaman päivän... Jo kolmatta päivää on ollut hirveä himo kahviin vähän väliä. Varsinkin jos pienenkin suupalasen jotain syö niin on saatava kahvia ja sen jälkeen tupakkaa ☹ Mutta en minä nälkään siltikään kuihdu (ja hyvä jos laihtuisinkin) muutaman päivän takia vaikka joudunkin selviämään makaronilla taas muutaman päivän. Sitä paitsi sitten kun rahat tulee niin on se ihanan ylellinen olo kun saa ostettua ruokaa 😁  

Tietokone tumpelointia

En voi käyttää tietokoneen nettiä kun modeemin johto on rikki enkä halua sähköiskua. Tänään tuli taas tumpeloitua koneella kun yritin saada muistitikun jutut näkymään. Kone herjasi jostakin ongelmasta eikä tietenkään auttanut se että räpelsin sillä kaikenlaista. Entinen koneeni oli muutenkin parempi ja helppokäyttöisempi. Tosin monet mummelitkin taitaa osata käyttää tietokonetta paremmin kuin minä 😁 Lisäksi olisin halunnut kokeilla erästä toistakin muistitikkuani mutta muistan ajatelleeni laittavani sen hyvään talteen. Pistin sen sitten niin hyvään talteen etten muista missä se on enkä löytänyt vaikka etsinkin ☹

Käväisin tänään kaupassa aamupäivällä ja ostin vain vähäsen tavaraa kun ei ollut paljoa rahaa. Aurinko paistoi ja lumet oli enimmäkseen sulaneet 😊   

Hirveästi olisi tehnyt mieli ostaa kermamunkki mutta jätin ostamatta kun ihan tarpeeksi läski olen jo muutenkin. Kahvia olen juonut tänään monta mukillista kun tuntuu että ihan koko ajan tekee kahvia mieli. No eipähän tule ainakaan syötyä niin usein. Tupakan polttoa yritän edes hieman vähentää siirtämällä sitä aina jonkin homman verran eteen päin. Toisinaan selälläni ollessa hengitykseni pihisee mikä on hieman huolestuttavaa. Joskus aamuisin tulee sellainen yskänpuuska tuon tupakan takia etten meinaa saada henkeä. Verisiä klimppejäkin on välillä tullut muttei nyt vähään aikaan ja osa niistäkin on tullut varmaankin nielusta. Olen kyllä kuvauksissa jne käynyt muttei onneksi löytynyt mitään 😊 Tosin ekoissa röntgenissä  kun kävin niin keuhkoissani oli hieman nestettä muttei onneksi enää seuraavan kerran käydessä. Olen käynyt myös mammografiassa sekä tissiultrassa eikä löytynyt kuin vain hyvälaatuisia kystia (toivottavasti sitten myös ovatkin hyvä laatuisia). Pääkopankin kävin tutkituttamassa muttei sieltäkään onneksi löytynyt mitään kummaa 😁 Itse noihin tuskin olisin varannut aikoja mutta lääkärini suositteli noissa käymään ja ainakin nyt tiedän ettei mikään ole vialla. Antibiootti kuurillakin olin tuon yskän ja veristen klimppien takia vaikka en mielelläni antibiootteja syökään, varsinkin kun se oli jo toinen kuuri vuoden sisällä, mutta eri vaivaan.  

Hammaslääkärillekin olisi kuulemma pitänyt mennä mutten ole vieläkään sinne menossa kun joskus siellä käydessä tuntui että tukehdun kun eivät koko aikana imuroineet sylkeä pois. Istumaan käydessäni oli pakko niellä se moska että pystyin puhumaan. Lisäksi joskus ihmettelivät ahavoituneita huuliani kun olivat itse ensin repineet suutani niin paljon että kuivuneisiin huuliini rapsahteli haavoja. Tuossa ne syyt miksi en mielelläni hammaslääkäriin mene, varsinkin kun syljen eritykseni on nykyään todella runsasta. Viimeksi olen käynyt hammaslääkärissä vuonna 1999. Mutta eipähän nuo hampaat ole vaivanneet minua mitenkään, ainakaan vielä. 

Taidanpa taas mennä keittämään kahvia vaikka äsken sitä joinkin.

Hirvitystä

Hirvittää tämä tilanne... nyt siskoni avomiehen nuori läheinen on sairastunut koronaan (asuu eri kaupungissa) ja vaikkei olisikaan niin on tilanne ikävä muutenkin. Tänään piti käydä kaupassa että sain lisää ruokatarvikkeita ja tupakkaa. Kotiin tullessa ja tavaroita laitellessa pesin kädet saippualla pari kertaa. Tyhmyyksissäni menin ostamaan halvan aikakauslehdenkin kunnes tajusin että sekin voi olla oikea pöpöpesä. En kuitenkaan ottanut sitä päällimmäistä lehteä jota monesti moni hiplailee. Omalta osaltani pyrin tekemään kaikkeni etteivät läheiseni sekä minä saisi tartuntaa. Miksi niin moni tuntuu ajattelevan ettei tällainen koske häntä ja hänen läheisiään? 

Minä onneksi viihdyn omissakin oloissani muttei niin ole kaikilla. Toivon siltikin että ihmiset ottaisivat tilanteen vakavasti...

Tupakointikin minun kannattaisi lopettaa tai edes sitä vähentää mutten taida siihen vielä kyetä ☹ Muutenkin hengästyn todella helposti pienilläkin kävely matkoilla tupakoinnin, läskien sekä huonon kunnon takia. Läheiseni eivät onneksi ole kuitenkaan tupakoineet useampaan vuoteen.

Viime kirjoituksessani kun mainitsin että kukin tavallaan niin en tarkoittanut kuitenkaan sitä että minulle olisi samantekevää kuinka ihmiset suhtautuu tähän tilanteeseen/eivät välitä pätkääkään/tartuttavat muita. Eli se ei missään vaiheessa ole ollut minulle samantekevää.

Ulkona on ihana ilma. Oli liikaa vaatetta päällä: pitkähihainen mekko, pitkähihainen nuttu ja toppatakki, paksut leggingsit ja pitkät (reiteen) villasukat niin kylläpä hiki tuli pintaan. Olen ollut nyt sisällä mahdollisimman paljon mutta kaupassa on välillä "pakko" käydä.  Piristän itseäni kivoilla tekemisillä, tosin siivous ei kivoihin kuulu mutta on se vaan siivottavakin, ilmeisesti huomenna.

Suihkussa äsken kävin ja alkoi väsyttää muttei huvita ottaa päikkäreitä.

Tsemppiä toivotan tässä tilanteessa!

Mitä se on pois?

Mitä se on keltään pois jos tästä paskatilanteesta huolimatta minulla on enimmäkseen hyvä olo?! Minä kyllä aina sanon jos ei olisi hyvä olo mutta kun on... toki olen huolissani tuosta tilanteesta mutta tietääkseni se ei ole keltään pois jos tykkään elämästäni siitäkin huolimatta. Minkä voin sille jos muissa asioissa positiivisuus tulee minulla luonnostaan, pitäisikö se sitten kieltää itseltään?! En tarkoita mitään naiivia ja sokeaa positiivisuutta vaan tervettä sellaista, älyääkin saa aina käyttää. Ja tiedän kyllä mitä on kärsiä, ehkäpä sitäkin paremmalla syyllä osaan arvostaa pieniä asioita! Minä en tuputa kenellekään ajatusmaailmaani ja toivon ettei sitä minullekaan tuputeta. En todellakaan ole syntynyt kultalusikka suussa enkä elä pumpulissa todellakaan. Miksi minun pitäisi olla pessimistinen? Olin sitä koko nuoruusikäni ja se oli ihan perseestä.  Enkä tarkoita että oma asenne mitenkään vaikuttaisi tilanteeseen vaan sitä että mitenkä olisi mahdollisimman hyvä itse kullakin elää. Eli siis elä kuten tahdot ja anna minunkin elää omalla tavallani, mikä kannustaa minua ja antaa minulle voimia.

Tiedän kyllä että elämä on monesti tosi syvältä perseestä mutta ehkäpä vain tahdon kannustaa läheisiäni ja itseäni. 

Unohtui mainita

Unohdin mainita että kun tuo kotona oleminen ja tylsyyskin näyttää olevan monelle ongelmallista (itselleni ei enää vuosikausiin ja harvoin minulla on tylsääkään kotona olosta huolimatta) niin tulee mieleen että eivätkö ihmiset uskalla tai osaa kohdata omia ajatuksiaan ja omaa itseään... Itsekseen olo aika on hyvä tapa tutustua itseensä niin hyvässä kuin pahassakin (jos siis sellaiseen vaan on mahdollisuus). Itsensä tunteminen ei ole pelkästään hyvien puoliensa tunnistamista vaan myöskin niitten huonojenkin. 

Kun opettelee itseään niin on mahdollista myöskin tykätä omista hetkistä ja samalla voi syntyä myös siinä samalla uusia tekemis ideoita. Ja mitä sitten jos muut pitävät niitä tekemis ideoita typerinä jos vaan itse niistä nauttii (ja ellei se satuta ketään).

Minulla on ollut vaikeuksia päästä M:sta (viimeisin exäni) yli mutta nyt vihdoin elämä on alkanut taas maistumaan ja nautinkin omasta sinkkuudestani. Nautin omista puuhistani ja aamulla heräämisestä. Osaan arvosta arkisia ja pieniäkin asioita, jopa iloisen värisiä vessan pyyhkeitä tai värillistä roskapussia, postin tuloa, hyvää ruokaa johon ei aina edes ole varaa, kivan näköisiä vaatteita, vessapaperia 😁 jne jne. Myös tämä auringon paistekin piristää minua kovasti. Nuoruudessani olin tosi pessimistinen mutta niinä 12 vuoden aikana josta viime postauksessa kerroin, opettelin myönteistä ajattelua ja enää se ei ole edes väkinäistä pakkoa vaan tulee ihan luonnostaan. Noitten miessuhteitten myötä pessimistisyyteni taas näyttäytyi mutta olen jälleen alkanut ajattelemaan positiivisemmin. Enkä tarkoita sillä sinisilmäistä taikka naiiviudesta johtuvaa positiivisuutta vaan terveellä tavalla positiivisuutta. Helppoahan se olisi olla positiivinen jos ei koskaan mitään ikävää sattuisi mutta on ihan toista kun ongelmistakin huolimatta on (terveen) positiivinen, se on oma taitolajinsa 😊

Nyt aurinko paistaa, kahville ja sitten oman pihan puolelle nauttimaan ilmasta sekä tupakasta 😊

Kotona oleilusta sekä lihan himosta

Monelle tuntuu olevan hankalaa olla paljon kotona, mutta ei minulle. Minulla meni 12 vuotta siten että näin vain paria kaveria muutaman kerran vuodessa, kuten myös perheenkin jäseniä ja lähinnä enimmäkseen pidin äidin kanssa yhteyttä. Mutta minä nautin tuosta että olin paljon kotona eikä tarvinnut ottaa riskejä siitä että tulisi ihmissuhteissa vain kerta toisensa jälkeen aina vain pettymään ja kärsimään. Olin tuon koko 12 vuoden ajan myös sinkku ja 11 vuotta ilman seksiä eikä se seksittömyys ollut oma valintani. Silloisen exän kanssa paneskeltiin kesällä 2007 kun tuli luonani käymään ja sen jälkeen siitä sain kokea taas lihanhimoja keväällä 2018, luulin jo etten enää seksiä saisi. Seksi on yksi lempi aiheistani ja sen myöskin uskallan näyttää. Minun on helppo puhua seksistä, jopa äitinikin kanssa koska seksi on niin luonnollinen asia, ainakin minulle. Tykkään kaksimielisestä huumoristakin kunhan siinä ei mennä liian pitkälle/aina joka asiasta vääntää seksiin puhe. 2018 keväällä aloin seurustella ja parin kuukauden päästä erottiin ja pian sen jälkeen ihastuin naapuriini joka oli yrittänyt lirkutella minulle jo aiemminkin. Hänen kanssaan sitten seurustelin vain kolme viikkoa. Sanon nyt vielä sen että tuo on elämässäni ainut kerta kun olen jonkun uuden ottanut eron jälkeen noin nopeasti ja sitä paitsi yleensä minuun ei pelkät lirkuttelut vaikutusta tee mutta aloin ajatella tuota naapuriani koko ajan enemmän ja huomasin ihastuneeni. Hän on siis viimeisin exäni. Hänen kanssaan harrastettiin seksiä jo ennen kuin seurusteltiin sekä seurustelumme jälkeenkin aika useinkin, välistä vähemmän ja välistä enemmän, viimeksi pari kuukautta sitten tammikuussa kun kävi luonani. Nyt hän ei enää tosin asu naapurissa.

Monet olettaa että olen ihan lutka kun tykkään niin paljon seksistä. En siltikään nai kenen tahansa kanssa ja seurustellessa olen ihan helvetin uskollinen, siitäkin huolimatta että joskus tuossa vanhemmassa suhteessa olin seksuaalisesti todella turhautunut ja sillä miekkosella tekosyitä riitti mutten siltikään pettänyt. Itselläni ei koskaan ole tekosyitä seksin suhteen. Ja yleensä jos voin henkisesti huonosti niin sitäkin enemmän tekee myös mieli. Seksi on minulle myös läheisyyttä ja huomioon ottavaisuutta ja se on ihan parasta sellaisen kanssa jota kohtaan on tunteita. Monesti minulle on sanottu ettei pysy miehet aina minun tahdissani. Ei seksi minulle ole kaikista tärkein asia mutta suht tärkeä kuitenkin. Kaipaan minäkin hellyyttä ja läheisyyttä (ja monesti koen niitä seksin aikana).

Nyt tuli tällainen pieni öinen avautuminen 😁 On kyllä alettava nukkumaan 😊

Kaupassa käyntiä

Sain siskolta linkin josta voi tilata kotiin ruokaa. Ei vaan tainnut siellä olla tupakkaa? Eli itse joutuu siltikin kaupassa käymään. Tosin siellä niin kauan käynkin jos en mitenkään oireile. Kuitenkin nikotiini riippuvaisena voin sanoa että koronasta huolimatta käyn tupakka ostoksillakin (ellen sitten tule kipeäksi). Oli kiva saada tietää että kotiinkin voi tilata ruokaa mutta se helpotus tyssäsi tuohon tupakka hommaan...

Nyt tässä postia odottelen. Heräsin noin tunti sitten (9.30).

Kotoilua

Ryhmät on peruutettu ja tilanteen huomioon ottaen taitaa olla ihan hyvä asia, vaikka aloinkin jo tottua taas ryhmissä käymiseen. Perheestäni kaikki muut kuuluvat riskiryhmään paitsi minä ja minullakin tupakointi voisi pahentaa coronaa. Jälleen sitten kotoilua luvassa mutta siihen olen jo tottunut enkä pelkää yksin oloa. Harrastuksia riittää, kotona toteutettavia nimittäin. Kyllä se aika niinkin menee :).

On vähän nälkä mutta on vain enää huomiselle ruokaa ja vasta perjantaina voin käydä kaupassa. Tupakointi vie kamalasti rahaa :( ei siis ole varaa nyt sapuskaan vasta kun sitten perjantaina. Äsken söin nälkääni pari tikkaria ja korvaan myös ruuan kahvilla, joka sekin saattaa loppua kesken. Söin tänään valmisruuan jonka annos oli tosi pieni, sisälti suurimmaksi osaksi kastiketta. Vaikka pidänkin siitä että kastiketta on paljon niin tuossa olisi saanut olla muutakin syötävää enemmän. Leipääkin pitää syödä säästeliäästi että riittää. Itse en ole hamstrannut mitään ja vessapaperiakin on täysi paketti jonka ostin joskus muutama viikko sitten 😁

Jokohan olen joskus maininnut että täällä naapurustossa joku kierteli keräilemässä tupakantumpit tuhkakupeista (kenties sätkän käärimisen vuoksi) mutta ei enää nyt tuon coronan myötä, mikä siis on hyvä vaikka sitten itse joutuukin nyt tuhkakupit tyhjentämään 😁

Kirjoitetaankohan tuo korona k:lla vai c:llä... No eipä tuo nyt niin kamalaa ole jos sen väärin kirjoitan 😊

Suihkussa oli tarkoitus käydä tänään mutten jaksakaan, huomenna sitten. Seuraava meno on vasta perjantaina.

Ulkona on aika ikävä ilma, tuulee ja lunta pyryttää, on kylmä... Minä kun niin kovasti olen jo odotellut keväisiä ilmoja, kun ne piristävät mieltäni kovastikin.

Sukat valmiit

Nämäpä sain äsken valmiiksi :)

Ryhmissä käymisestä

Kävin tänään taas ryhmässä ja siellä kävi kaksi tällaista koiraa <3 Pitää varmaan nyt alkaa rajoittaa ryhmissä käyntiä niin itseni kuin läheistenikin takia, joista osa kuuluu riskiryhmään. Tämän päiväisessä ryhmässä oli paljon porukkaa koronasta huolimatta.

Minä jos kuka kykenen viettämään pitkiäkin aikoja sisällä kotona ja tekemistäkin yleensä riittää. Harrastukseni ovat lähinnä sellaisia joita tehdään pitkälti kotona.

Harmittaa vaan kun olisin juuri päässyt taas vauhtiin ryhmissä käymisessä  ja bussikortinkin latasin josta äiti maksoi puolet... 

Sukkia olen nyt urakalla neulonut ja kirjoitellut kaikkea. Swappia olen vain vähän täytellyt kun niistä tuntuu olevan AINA pulaa... 

Sukat, kauneudenhoitoa ja vitutusta

Olen tekemässä ystävälle kauneudenhoito kansiota jonka mukana annan kynsilakka pakkauksen jossa on 2 viilaa ja 8 kynsilakkaa. Lisäksi aion vielä jotakin muutakin hänelle ostaa. Hän täyttää syksyllä 40 vuotta. Ihan sattumalta löysin tuon kynsilakka pakkauksen.

Olen neulomassa sukkaa. Nykyään kantapäänkin teko sujuu aivan helposti kun teen sen kahdella puikolla. Koko sukka tuntuu nykyään jo helpolta tehdä. Haastavinta minusta sukassa on se silmukoiden poimiminen niin ettei tule paljoa koloja niihin.

Eilen kuumotti päätä koko illan ja myös hieman jomotti päätä. Pään jomotus on jatkunut tänäänkin mutta ei onneksi kuumotus. Tänään ja huomenna on minulla huili/harrastus päivät, jolloin voin nukkuakin pitempään mikä tulee tarpeeseen :)

Kävin eräs päivä taas kirpparilla. Ostin taas vahingossa pari liian pientä vaatetta. Olin jo tottunut siihen että olin laihtunut 11 kiloa niin nyt siitä on tullut takaisin jo 7 kiloa x( Kiitos siitä lääkärille joka töpeksi eräitten lääkkeitteni kanssa ! On siis ihan pakonomainen tarve syödä vähän väliä ja ruoka pyörii niin kauan aina mielessäni kunnes siihen sorrun. Ja kohta sitten taas sama rumba uudestaan, vähän väliä. Minkähän takia lääkitystä piti mennä muuttamaan kun selvisin aikaisemmin sillä pienelläkin määrällä ja se sopi minulle hyvin! Suoraan sanottuna vituttaa tuo lääkkeitten kanssa pelleily kun siitä on ollut vain haittaa monin tavoin. 11 kiloa laihempana olin itseeni tyytyväisempi kun vanhat vaatteetkin mahtui päälle. Olisin vielä varmaan lisääkin laihtunut mikäli lääkkeitä ei olisi suotta töpeksitty! No, onneksi sentään voin syödä vihanneksia ja hedelmiä niin paljon kuin haluan ihan ravitsemusterapeutin "luvalla".
Muuten kyllä menee nyt ihan kivasti :)

Shoppailua

Käytiin äidin kanssa ostoksilla ja ostin mm keltaisen mekon Tokmannilta (vaikka yleensä siellä onkin paljon mummovaatteita) sekä ovikoristeen eurolla. Ostin myös alushousuja kolmet (äiti maksoi puolet) kun alushousuni ovat koko ajan vähissä. Maksoivat nuo alushousut yhteensä kympin. Mekko maksoi 29,95 euroa.
Nyt on pitkästä aikaa bussikorttikin ladattu kuukaudeksi. Kysyin onko eläkeläis alennusta niin kuulemma pitäisi olla vanhempi että sen saa. Miksi nuoremmat eläkeläiset eivät saa edes alennusta? Rahaa meni niin että kirpaisee vieläkin. Äiti maksoi puolet tuosta bussikortistakin vaikka hänkin on pienituloinen, itse sitä ehdotti <3 Lisäksi ostin käsille ja vartalolle saippuat sekä ripsiväriä ja ruokaa ja tupakkaa. Kynien takia kävin Tokmannilla mutta ne olivat ainoat listallani olevat asiat jotka unohdin ostaa, eli edelleen käytän noita paskoja kyniä.
Nytpä sitten pitää taas vähällä tulla toimeen, mutta kyllä se vaan piristää välistä ostaa jotakin kivaa.

Tupakka orjuutta ja paskoja mustekyniä

Harmittaa kun aloin vajaat kaksi vuotta sitten polttamaan uudestaan tupakkaa :( (kuten olen kertonut niin olin useita vuosia polttamatta niin että poltin harvoin vain humalassa ja ennen tupakoinnin lopettamistani olin polttanut yli kymmenen vuotta). Harmittaa oman terveyteni sekä kukkaroni puolesta. Pari vuotta sitten polttelin ensiksi jämiä jota pidin aivan vaarattomana kun ajattelin että tuskinpa se siitä taas riippuvuutta tulee mutta niinpä sitten kävikin että aloin taas polttamaan kokonaisia tupakoita :( Minulla menee usein vajaa iso askillinen päivässä. Nytpä sitten kärvistelen että tupakat riittäisi huomiseen asti kunnes saan ostettua lisää. Aamuisin menee tupakkaa kaikista eniten. Kunpa en olisi aloittanut uudelleen. Iskäkin kuoli syöpään (oli lopettanut polttamisen jo joitain vuosia aikaisemmin ennen kuin sairastui syöpään). Niin ja jos syöpä toivottavasti ei tulisi niin toivottavasti ei keuhkoahtaumatautikaan.

Minulla on kasa sinisiä mustekyniä muitten kynieni lisäksi joita käytän paljon omissa jutuissani (mutten yleensä swapeissa) jotka ovat aivan paskoja. Kaikki ostetutkin mustekynäni ovat aivan perseestä. Usein käy niin että ostaessani kynäpakkauksen niin ne ovat huonoja kyniä. Irtokyniä en viitsi ostaa kun tulisivat niin kalliiksi sillä olen kynien suurkuluttaja. Oli minulla yksi tosi hyvä kynä jonka sain äidiltä mutta sekin maksoi kuulemma vitosen kappale...

Tänään kirjoitin yhden kirjeen ja sain edes sentään kolme swappikuorta pakatuksi. Tarkoitus olisi ne huomenna lähettää.
Illemmalla (tai kohta) varmaankin villatakin neulomista :).

On kahvi, ruoka, leipä, suodatinpussit ja tupakat vähissä mutta niin kauan kun kahvi ja tupakka riittää niin ei ole hätää. Tämän päivän ruuankin nimittäin jo tein ja söin. Ahdistaa tuokin kun rahaa menee niin paljon tupakkaan. Tuntuu samalla ihan hölmöltä käydä imemässä rahaa vievää käärylettä keuhkoihinsa vaikka olisi minkälaiset pakkaskelit... Siinäpä vaan sitten värjöttelet jonkun syöpäkääryleen kanssa :(.