Innon puutetta ja alakuloa

Putsasin tänään jääkaappia etikkavedellä. Nyt se haisee etikan ja homeen sekoitukselta. Mikähän tuohon auttaisi... en tahdo saada ruokamyrkytystäkään.

Lähi aikoina minulla on ollut innon puutetta sekä alakuloisuutta. Toisinaan tunnen olevani hieman masentunutkin, muttei onneksi paljoa. Yleensä ryhmissä käynnit ovat piristäneet minua ja saaneet intoa omiin hetkiin, mutta nyt ei ole ollut niin. Toisaalta minulla menee ihan kivasti mutta olo vaan on mikä on... Enkä tiedä mikä mättää...

Joskus meni vuosia niin että iloitsin siitä kun heräsin aina uuteen päivään enkä malttanut nukkuakaan kun olin intoa täynnä. Toki yhä olen iloinen että kun herään yhä mutta se into kaikkeen touhuun jne on poissa...

Joskus nuorempana oli sen verran pahaa masennusta että vain makasin sängyssä koko ajan enkä olisi jaksanut edes suihkussakaan käydä. Vuosiin ei ole pahemmin masentanut... muuten kuin pikaisesti ohi mennen ja nyt lähi aikoina. On aivan turhaa (mikä vaan voi pahentaa masennusta) sanoa masentuneelle että ota itseäsi niskasta kiinni tai käy kävelyllä. Ne kommentit eivät auta. Masennus on sairaus ja olisi ihan sama asia jos jollekin fyysisesti sairaalle sanoisi että ota itseäsi niskasta kiinni (niin parannut). Se on ihan sontaa 💩

Kaikki pikkuasiatkin koko ajan vaan stressaa. Tänään tietoisesti lohtusyöpöttelin, eli tilasin kaupasta ruokien lisäksi jäätelöä, vanukasta ja voisilmäpullan... sainpahan lisäksi kahviin kaurajuomaa kun sekin loppui.

Yleensä olen ollut innokas omien juttujeni ja harrastusten parissa mutta nyt vaan ahdistaa... eikä sekään auta että käsialani on yhä paskaa ja käsissä ihottumaa joka johtuu neulomisesta...

Jotain voisin silti yrittää tänään tehdä, en vaan vielä tiedä että mitä...

Aina kun synttärit lähenee niin jotain paskaa tapahtuu. Yleensä se on liittynyt miehiin mutta viime vuonna se liittyi kolmanteen  kissani kuolemaan, kun hänet piti lopettaa 😔 niinpä olen usein varautunut että niihin aikoihin käy jotain ikävää... vuonna 2017 synttärit oli kivat kun sisko vei avomiehensä kanssa minut musiikkikeskukseen Ismo Alangon keikalle. Se koko ilta oli kiva muutenkin. Syötiin hesen tortilloja ja juopoteltiin ja katsottiin sohvaperunoita. Myös eräs nuoruuden syntymäpäivä on jäänyt positiivisesti mieleeni. Tuolloin täytin joko 21 tai 22 (en muista kumminki) ja juhlittiin silloisen poikaystäväni luona jossa oli minun sekä hänen kavereitaan.

Muuten synttärit muistoni ovat monin osin olleet ikäviä... Lisäksi välillä on tosi vaikea saada ketään synttäreilleni... mutta pääasia jos edes yksi vakiovieras tulee ❤️ Osaan nimittäin iloita hänestäkin.  Osaan Yleensä iloita hyvin muista pieniltä tuntuvista asioistakin... ne eivät kaikki nimittäin ole minulle pieniä eikä varsinkaan itsestäänselviä asioita...

Kipeäksi tulossa?

Muutama päivä sitten ajattelin että toivottavasti en tule kipeäksi juuri pippaloiden aikaan. Nyt kuitenkin viime yöstä lähtien on koskenut kurkkuun ja yöllä palelti. Ärsyttävää! Keskiviikkona olisi vielä verikoekin ja Jotexin pakettikin pitäisi hakea kun siitäkin tuli jo muistutus. Paketti on siellä 19.9. saakka.
Kissat kun tulevat kotiin niin varmaan äiti tuo samalla mehua jota voi lämmittää tai niin ainakin puhelimessa käsitin.

Viime yönä simahdin telkkari ja tietokone päällä. Kunnolla rupesin sitten nukkumaan (vaatteet päällä) joskus yhden aikoihin ja vähän aikaa sitten heräsin. Vieläkin väsyttäisi.

Ulkona on aika kova tuuli kun puut heiluu niin kovasti.
Swappia on jälleen onneksi alkanut hiljalleen taas tulemaan :).
Pitäisiköhän sitä kahvit keittää... ei kyllä maistu silleen niin kuin normaalisti, mutta saanpahan  ainakin kurkulle jotakin lämmintä.

Värityksiä ja paniikkeja

Aluksi kuva joka on otettu juhannusaattona kotikotona pihassa kissojen ollessa ulkoiluhäkissä ja paria tuntia ennen mustan kissan katoamista (joka siis onneksi tuli lopulta kotiin ja helpotus oli suuri!)
Kyllä olen moneen kertaan todennut mielessäni kuinka tyytyväinen olen kun tuo karvapenska palasi kotiin ja etenkin elossa ja suht kunnossakin.( Jalassa oli jokin pieni pipi). Psyykkisestikin on ihan oma itsensä.
Toisinaan on kiva kun kaikki kolme kissaa tulee sänkyyn silitettäväkseni yhtä aikaa <3.
 

Sitten minun värityskirja värityksiä

Tänään oli lääkärin soittoaika josta johtuen jännitin etukäteen ja puhelimen soidessa aloin läähättää ja sanat eivät meinanneet tulla kunnolla ulos kun panikoin sitä niin paljon. Noloa :D mutta elossa selvittiin vaikka se onkin laiha lohtu paniikin iskiessä. Heräsin jo aamuyöllä viideltä ja siitä lähtien olen ollut hereillä kun en enää saanut unta. Itse jos joutuu jonnekin soittamaan niin ei siitä meinaa tulla mitään kun sydän hakkaa niin hullunlailla että alan läähättää ja koko kroppa tärisee enkä tajua mitä sanoa tai mitä minulle sanotaan.
Ei siinä ole kyse mistään sen lässytyksen tajuamisesta että mitäpä muiden mielipiteistä, ei se minun kehoni sitä tajua. Osittain se on myöskin jo tapakin sillä aloin saada paniikkikohtauksia jatkuvasti kolmetoista vuotiaasta lähtien ja vasta 17 vuotiaana se diagnosoitiin vaikka itse tajusin jo aikaisemmin että mistä on kyse.  Ja tavoistahan tunnetusti on vaikeaa päästä eroon mutta ei kuitenkaan mahdotonta.

Aloin taas syömään hieman kevyemmin: tänään söin kalapullia, perunaa, kermaviilikastiketta ja salaattia. Ruokahaluni on pienentynyt :). Valitettavasti vaa'asta vain loppui paristo :). Myös makean himokin on lieventynyt, aivan mahtavaa! (Kiitos läskistymis lääkkeeni pienennys määrän!)

Säärystimiä ja torttukahvia

Aloin tänään tekemään itselleni monivärisestä sinisävyisestä langasta säärystimiä. Jouluksi aion neuloa viimeinkin valmiiksi koiran täkin jota siis olen kolme vuotta tehnyt, tosin siinä välissä olen neulonut ja tehnyt paljon muutakin. Valmiista neulomuksista laitan sitten taas tänne kuvia.

Tänään ostin tämän vuoden ekat joulutortut. Kohta taas sellaisen syön kahvin kanssa kun juuri kahvikin tippui tuossa. Torttujen sijasta oli tarkoitus ostaa ensin niitä uutuus jäätelöitä (pätkis ja omar) muttei niitä(kään) tuossa lähikaupassa ollut (ainakaan vielä). Tortut sitten houkuttelivat ostamaan ne eli ostin kuuden kappaleen pakkauksen.

Saatiinpa sitten tänään myös lisää huonoja uutisiakin :(... pelottaa että tuleeko niitä vielä lisääkin jossain vaiheessa...

Jälleen selittämätöntä väsymystä

En ole lähipäivinä saanut paljoakaan aikaiseksi, ainoastaan olen kirjoitellut sitä sun tätä. En taas tiedä mikä ihme väsymys on, liekö johtuu pimeydestä. Nuorempana vuodenvaihtelut ei juurikaan vaikuttaneet (paitsi keväällä piristyin silloinkin) mutta nähtävästi nyt vanhempana ne on alkaneet vaikuttaa hieman. Käyn öisin suht ajoissa nukkumaan ja herään joskus päivällä ja lisäksi otan vielä päiväunetkin, näin siis lähi aikoina (jälleen). Siivousta olen siirtänyt jo useampana päivänä. Masentuneeksi en siltikään itseäni koe (siitä on vuosia aikaa kun olin viimeksi ollut masentunut). Suuri vaikutus tosin on varmasti silläkin väsymykseeni ettei kissa anna minun nukkua, se yhtään liioittelematta molisee jälleen läpi yön aamuun asti. Sitten kun minä herään niin se yleensä käy nukkumaan. Jospa tästä piristyisin jos kissan saa rauhoittumaan. Nytkin se on nukkumassa. Tänään päivälläkin se molisi, jolloin otin sen kolmesti pitkäksi aikaa syliini niin se rauhoittui vasta sen kolmannen kerran jälkeen. Lisäksi se molistessaan kaapii paikkoja samalla, esim. eteisen peiliä, uunin luukkua ja repii sohvaa jne.
Eipä tuota mieltä piristä sekään että perheenjäsen on fyysisesti vakavasti sairas...
Olen myös alkanut miettimään että onko minulle puhjennut diabetes kun  se kuulemma voi aiheuttaa väsymystä ja vyötäröni leveys on kuin norsulla mikä voisi edesauttaa diabeteksen syntyä. Välistä tulee myös heikotusta ja tärinää, usein silloin jos olen syönyt paljon (eli liikaa) makeita herkkuja sekä silloin kun en ole syönyt kunnolla.
Kuitenkin, nämä väsymys kaudet on minulla yleensä ohimeneviä. Ahdistaa vaan kun täällä alkaa olla jo aika sotkuista eikä millään huvittaisi tehdä asialle jotain.
Lauantaina käytävä apteekissakin eikä sekään näillä näkymin huvittaisi mutta tulee varmaan siinä samalla käytyä siskon luona :). Sunnuntaina sitten menen kotikotiin isänpäiväkahville :).

Jospa sitä tekisi jotain iltapalaa ja keittäisin kahvia.