Säikähdys

Viikonloppuna oli kahtena iltana migreeniä. Ekana iltana heräsin siihen kun päähän koski vielä kovemmin kuin nukkumaan käydessä ja kipu oli sen verran kovaa että kävin oksentamassa kolme kertaa. Säikähdin ihan kamalasti kun jokainen oksennus oli kirkkaan veren punaista. Siltikään muualle kehoon ei koskenut kuin vain päähän. Mietin jo että pitääkö lääkärissä käydä. Sitten muistin syöneeni mustikkamoussea jossa oli myös kokonaisia mustikoita sekä punaista paprikaa. Kyllä oli suuri helpotus! Suoraan sanottuna säikähdin ensin ihan helvetisti. Luultavammin olisi ollut vatsan kohdalla jotakin kipua jos se olisi ollut verta.

Kävin tänään ryhmässä. Olen siellä taas käynyt kun sain hommattua tämän kuun alussa korttiin matkoja.

Toissa iltana mies naapurista kävi taas kylässä kahvilla. Olo oli tuolloin jotenkin outo ja siitä meinasi paniikit iskeä ja paniikkien kasvaessa myös outo olo kasvoi mikä siis oli varmaankin ihan psyykkisistä jutuista/paniikeista johtuvaa. Ei siis tuo mies aiheuttanut paniikkia vaan jotkut muut tekijät.

Yhtenä yönä heräsin siihen kun yskin kamalasti ja vielä hereillä ollessanikin yskin pitkään ennen kuin sain henkeä. Olin nimittäin ilmeisesti vetänyt sylkeä väärään henkeen. Sekin säikäytti. Onneksi sain kuitenkin yskittyä sillä toisinaan kun olen jotain vetänyt väärään henkeen niin yskimisrefleksi ei aina ole toiminut enkä ole meinannut siis kyetä muuten yskimään kuin väkisellä eli vähän niin kuin tekoyskää.

Tuli noista säikähdyksistä taas mieleen (tosin se on muutenkin aika useinkin mielessäni) että kuinka hauras elämä on ja kuinka vähästä sen katkeaminen voi käydä.

Odotan jo kovasti kevättä. Toisaalta taas en toivoisi ajan menevän niin nopeasti kuin se nykyään tuntuu menevän. Keväällä piristyn yleensä paljon ja useimmiten sen huomaakin minusta 😊