Avautumista läskeistä

Enpä nyt täällä ole kirjoitellut kun en koko konetta ole avannut muutamiin päiviin, on nimittäin ollut ihan muuta tekemistä.
Olen tehnyt sitä kasvilääkintä/aromaterapia kansiota ja välistä neulonut. Eilen pitkästä aikaa pakkailin swappikuoria ja osallistuin swappeihin kun nekin on nyt jääneet vähemmälle muiden tekemisieni vuoksi.

Käytiin äidin kanssa kaupungilla viime torstaina ja ostin Anttilasta kahdet rintsikat kympillä ja Tiimarista kaksi kansiota ja muovitaskuja. Yleensä ostan liian pienet rintaliivit joten nyt päätin käydä kokeilemassa niitä ennen ostamista. Järkytykseni oli suuri kun näin itseni peilistä ilman paitaa, ihan jumalaton läskimaha. Nyt taas sitten olen yrittänyt ettei syötättäisi niin paljoa ja on pakotettava itseni liikkumaan etten koko ajan liho enempää. Vihanneksia ja hedelmiä olen syönyt paljon koko ikäni ja niitä edelleenkin suosin, toki muutakin täyttävää ruokaa. Ei kaikki terveellinenkään ole pelkkää kanin ruokaa niin kuin monesti annetaan ymmärtää.
Tuo liikkumaan pakottautuminen johtuu siitä ettei minulla olisi mitään motivaatiota harrastaa enemmän liikuntaa mutta tykkää siitäkään että paisun koko ajan. Mistä helvetistä minä sitä motivaatiota saan lisää? Monet kerrat olen onnistunut laihduttamaan pari kiloa ja sen jälkeen kilot onkin tullut takaisin ja vielä pari kiloa lisääkin siihen päälle. Kova yritys alkaa jo tahmoa. Olen koittanut sitäkin etten yritä niin kovasti niin tulos on ollut ihan sama. Kun oliikin kyse parista liikakilosta mutta kyse on 20-25 kilosta jotka tahtoisin pois saada. Vituttaa kun entinen lääkärinikin myönsi että syömäni lääkkeet ovat lihottavia ja sanoi että hyöty niissä on suurempi kuin haitta (eli tämä jatkuva lihominen) mutta paskanmarjat, alkaa tämä lihominenkin olemaan aika suuri haitta, kirjaimellisesti! Minulla on suurentunut riski saada diabetes ja käy se kunnon päällekin kun liikakiloja kantaa ja kyllä osaa kenkien laittaminen jalkaankin tehdä välistä tiukkaa. Kaiken lisäksi se on vielä aika suuri ulkonäkö kysymys.  Lisäksi minulle sanottiin terveyskeskuksessa ettei minua taideta huolia ravitsemusterapeutille sillä en ole tarpeeksi lihava, että yleensä sinne otetaan niitä lihavia jotka ovat jo leikkaus kunnossa. Älytöntä että ensin pitää lihoa sellaiseen kuntoon että sinnekin sitten pääsisi. Yksityisellekään ravitsemusterapeutille ei minulla ole varaa. Eikä sekään auta asiaa että syömäni lääke tekee jatkuvaa ummetusta, on tehnyt sitä jo muutaman vuoden ajan.

Kaikista laihimmillani olen ollut tämän pituisena 45 kg mutta en minä niinkään laiha enää haluaisi olla, olisin tyytyväinen jos painaisin vielä joskus vaikka 55 kg, tai edes nyt "alkuun" 60 kiloakin.
Näistä läskeistä huolimatta itseluottamukseni on kuitenkin ollut nyt parempi kuin pitkiin aikoihin, mutta se voisi olla vielä sitäkin parempi kun olisin jälleen hoikka.