(Turhia) oletuksia ja ihmisinhoa

Monilla on ollut vaikeuksia käsittää että minä viihdyn niin hyvin itsekseni omissa oloissani. Joillekin se on jopa tuntunut olevan melkein joku ongelma. Ja jotkut eivät voi uskoa että niin edes voisi olla.
Tiedän että minusta on juoruttu elämäni aikana enemmän kuin laki sallii joten on ollut pakko kehittää oma suojamuuri sitä vastaan. Kaikki tuntuu olevan kaikkien tuttuja ja monella on jo tietty käsitys minusta jo ennen tutustumista eikä se muutu ajan oloon mitenkään käyttäytyisinpä minä miten tahansa, joten en siis edes yritäkään enää siihen mitenkään vaikuttaa. Joittenkin mielestä saatan olla pelkuri ja joittenkin mielestä masentunut ja mitä kukakin nyt tykkää ajatella mutta kyseessä on itsesuojeluvaisto etten menisi enää niin rikki mitä joskus olin, kun "kaivaudun omaan kolooni". En minä siltikään vaan löhöile. On minulla ideoita ja tekemisiä joita kaikki eivät ymmärrä muttei se haittaa sillä saan itse niistä iloa. Ympärilläni on/on ollut myös paljon kaksinaamaisia ihmisiä joilla on omat syynsä hyötyä minun niin kutsutusta maineestani. Jotkut lisäksi kuvittelevat tuntevansa minut melkeinpä paremmin kuin minä itse ja tekevätkin helposti turhia oletuksiaan. Toisinaan minä tunnen inhoa ihmisiä sekä ihmisyyttä kohtaan, en yleensä ketään tiettyä vaan ihan siis vain yleisestiottaen. Eikä sekään ole niin mustavalkoista. En minäkään sitä kaiken aikaa tunne eikä se sitä estä että välistä minunkin tekee mieli päästä ihmisten ilmoille, vaikka useimmiten viihdynkin paremmin eläinten kuin ihmisten seurassa. Eläimiä minä rakastan (kuten myös muitakin läheisiäni). Ihmisten typeryys (etenkin joukossa) voi olla jotain aivan typerää mutta voimakasta.
Toinen niin sanottu ongelma mikä vielä on niin se että olen usein hiljainen jos minua ei tunne kunnolla ja siitähän moni onkin saanut lisä syitä pysyä omissa ajattelu kannoissaan. Niin turhaa kuin se onkin sanoa niin sanonpa silti että paniikkihäiriö on siinä se tekijä joka minut hiljentää. Jotkut on sanoneet että on sillä ja tälläkin paniikkihäiriö muttei se silti tuollainen ole, mutta sekin on täysin yksilöllistä miten kukakin suhtautuu ja missä oloissa ja mistä syystä! Mutta mielestäni todellinen ystävyys kestää sen jos toisinaan on vaan ihan hiljaa, sanomatta mitään.
Asioilla on se toinenkin puoli (jota ei aina kuunnella) olemassa.

Tästäpä tuli öinen tilitykseni.