Jaoimme ilmoituksia pylväisiin ja ihmisten laatikoihin ja etsimme kisua kilometritolkulla päivin ja öin (laihduin kolme kiloa). Oli mennyt neljä vuorokautta kun kisu tuli itse kotiin. Veli herätti äidin ja minut että tulkaahan katsomaan. Menimme erääseen pikku huoneeseen ja kissa oli tullut kotiin! Se oli paras yllätys mitä koskaan olen kokenut! Kissa sai ja saa (kuten tietty muutkin kissat) paljon hellyyttä ja huomiota palatessaan reissultaan. Yöllä palatessaan se oli vielä hieman säikky mutta alkoi palautua hiljalleen omaksi itsekseen. Hieman se ehkä vielä joitain ääniä saattaa säikkyä vaikka ennen reissuaan ei niitä yleensä säikkynytkään ja on aina ollut hyvin sosiaalinen kissa.
Aloimme jo pelätä että entä jos emme löydä kissaa enää koskaan. Tilanne oli ahdistava kissan kateissa ollessa. Se oli viimeisenä yöllä mielessä ja ensimmäisenä aamulla herätessä ja toki siinä välissäkin.
Suuri kiitos kaikille etsintään osallistuneille ja muutenkin auttaneille. Siskoni varsinkin oli todella aktiivinen kissan etsinnöissä ja ilmoitusten teossa, joten kiitän!
Onneksi kävi näin onnellisesti :). Otamme grillailun uusiksi sillä ilta jäi kesken juhannusaattona kun aloimme etsiä kissaa.
Tietokoneeni tilttasi tässä lähiaikoina ihan kunnolla, mutta onneksi veljeni sai sen jälleen kuntoon :). Hieman vaan aristaa nyt aluksi tätä taas käyttää etten vaan taas tumpeloisi jotain tällä koneella (se ei nimittäin ole minulle mitään uutta).
Olen parina päivänä lueskellut lehtiä. Ostin muutaman uudenkin lehden eli Kissafanin, Alibin, Hyvä terveys ja kotilääkärin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti