Ruuasta ja tupakoinnista

Söin äsken pari tortillaa. Laitoin väliin jääsalaattia, tonnikalaa, paprikaa, oliiviviipaleita ja guacamoledippiä. Oli hyvää pitkästä aikaa.  Ostin Xtra merkkisiä tortillapohjia, maksoivat vain vajaan euron ja pakkauksessa niitä on kahdeksan. Ovat hyviäkin 😊 Oli vaan vähän hankalaa syödä niitä kun täytteitä Oli niin paljon. Osittain piti syödä haarukalla ja veitsellä kun muuten olisi ollut pitkin naamaa ja rinnuksia ne täytteet. Laitoin ihan sen takia esiliinankin päälle.

Myöhemmäksi on porkkanamuffinssi jota en vielä jaksa syödä. Teki mieli kamalasti pullaa mutta kaikissa niissä oli liikaa syötävää, siis ei olisi ollut vaikea niitä syödä mutten tahdo että maha kasvaa entisestään. Päädyin siis sitten tuohon yksittäis pakattuun muffinssiin.

Ostin toista kertaa popkorni riisikakkuja. Minusta ne on ihan hyviä mutta lihottavampia kuin perinteinen maustamaton riisikakku jotka eivät maistu oikeastaan miltään.

Kokeilen myös Xtran sokeroimatonta vadelmakeittoa.

Kauppaan meni älyttömästi rahaa, niin että kirpaisee. Yli 80 euroa. Ostin mm muutaman päivän ruoat ja ison nikotiinipakkauksen joka oli suunnilleen parisenkymppiä, mutta ne kestävät minulla aika pitkään, pitempään kuin tupakat aikoinaan. Otan niitä nimittäin puolikkaan kerrallaan. Aikaisemmin söin niitä 4 millisiä kunnes vaihdoin 2 millisiin. Taidan olla purkkakoukussa mutta mieluummin niin kuin tupakka koukussa. Vaikka molemmissa on nikotiinia joka siis aiheuttaa riippuvuutta niin ei purukumissa tietääkseni ainakaan ole kaikkia myrkyllisiä aineita joita tupakassa on. Kunhan aikani vielä järsin nikotiinipurkkaa niin voisi jossain vaiheessa ja vähän kerrallaan siirtyä osittain syömään ihan vaan tavallista purukumia. 

Tuntuu ettei tupakanhimoni ole hirveästi vähentynyt vaikka lopetin marraskuussa. Sen jälkeen olen polttanut kaksi tupakkaa juopotellessani. Välillä jos ikkunasta tulee tupakan haju niin melkein alan imppailla sitä.

Kävin tänään vointikeskustelussa eli olen niissä jo ainakin pari vuotta käynyt puhumassa ihan tavallisille sairaanhoitajille, eivät siis ole perehtyneet erityisemmin psykologiaan tai psykiatriaan jne. Ennen kävin ihan oikeilla terapeuteille. Mutta se loppui kun pääsin eläkkeelle. Nuo sairaanhoitajat vaihtuivat aiemmin lähes joka käynti kerralla. Nyt ollut jo muutaman kerran sama. Eläkkeelle siis jäin vuonna 2012 (ja sitä ennen olin  kuntoutustuella 10 vuotta).  Tosin aloin terapiassa käymään uudestaan vuonna 2018 (kun aloin pitkästä aikaa seurustelemaan ja kävin kerran tai kaksi myöskin pariterapiassakin) ja sitä kesti muutaman vuoden muistaakseni. Ja ennen eläkkeelle pääsyä olin käynyt terapiassa 13 vuotiaasta lähtien. 

Olin meidän perheessä eka joka jäi eläkkeelle ja olen myös perheemme nuorimmainen. En siltikään ole eläkettä mitenkään helpolla saanut ainakaan psyykkeen kannalta.

Olen kirjoitellut huonosta käsialastani huolimatta, mutten kuitenkaan vielä(kään) kirjeitä jne.