Mosaiikkia ja jumppaamista

Tein tänään pitkästä aikaa tuollaisen mosaiikkityön. En tykkää laastin levittämisestä niinpä maalasin tuon taulupohjan ensiksi sinisellä akryylivärillä. Maalasin sen joskus ajat sitten ja se odotti tuolla hyllyssä. Enimmäkseen siinä laastin levittämisessä minulla mättää se että minnekä sen ylijäämän laastin voi laittaa, kun esimerkiksi sitä ei saa laittaa viemäriin eikä luontoonkaan jne. Olen tainnut tästä jo aiemminkin kirjoittaa. Mutta eipä tuo laastittomuus minua haittaa. (On minulla kyllä jemmassa laasti aineksetkin).

Tänään on ollut kirjoitusripuli. Facebookiinkin olen höpöttänyt niitä näitä.

Huomasin että tuo kasvojen arpi on parantunut aika hyvin. Siis se kohta mistä se luomi leikattiin.

Kävin tänään asioilla ja äsken tein noin vartin jumpan. Kyllä siltikin tuossa ajassa ehti syke nousta aika helpollakin ja hiotti. Nyt sitten hieman sängyssä loikoilen ja rentodun. Huolestuttaa hieman vaan tuo minun hengityksen pihinä liikkuessa (ja välillä muutenkin). Olen miettinyt ilmaista puistojumppaa mutten sitten tiedä kun tuo pihinä on niin kuuluvaa ja muutenkin voi ne ihmiset siellä hieman ahdistaa. Kävin kesäisin puistojumpassa kun vielä asuin edellisessä kämpässä. Se oli kivaa kun suurin osa oli vanhuksia, jotka eivät siis ahdista minua niin paljon kuin esim. nuoret sekä ikäiseni.

Viime yönä oli taas levoton kroppa 💩☹️