Muutenkin touhututtaa vaikka samaan aikaan väsyttää. Heräsin tänään noin neljän tunnin unien jälkeen joskus 6:30. Yleensä tällaisina päivinä uni ei tule väsymyksestä huolimatta sillä mieli käy niin ylikierroksilla. Olo on ollut tänään hyvä ja iloinen 😊 Vielä vähän touhuan ennen nukkumaan menoa. Huomenna onkin pestävä sitten pyykkiä ja muutenkin siistittävä kämppää.
Viime yönä en saanut närästyksen takia unta. Närästi/poltteli taas niin kovaa että oksennus tuli ja pumppu jälleen hakkasi ihan kunnolla. Sen jälkeen kävin nukkumaan istuma asentoon ja heräsin vähän väliä siihen kun piti haukkoa happea kun tuntui etten ollut pitkään aikaan hengittänyt. Samalla tuli se tunne että kuolen jos alistun siihen olotilaan. Noita oloja on ollut jo ainakin maaliskuusta lähtien.
Söin tänään sitä lenkkiä ja sipulia ja ristikkoperunoita kera sienisalaatin, raejuuston, sinapin ja ketsupin.
Tilasin joku aika sitten Valitut Palat lehden. Tänään tuli sen tilaaja lahja, eli tuo vihkonen.
Ajattelin vielä hetken kirjoitella huonosta käsialastani huolimatta. Mielelläni kohta kömmin nukkumaan (jos uni vaan tulee)
Tänään ryhmässä ollessani mietin miten ihana tunne oli kun vaikka porukkaa oli suht paljon niin en pahemmin panikoinut vaan oli aika rentoutunut olo. En olisi vuosia sitten voinut kuvitellakaan olevani tuollaisessa tilanteessa ahdistumatta ja jännittämättä. Tuolloin aiemmin nimittäin ei siihen auttanut sekään että olisin ollut jatkuvasti tilanteessa jossa on samatkin ihmiset. Esim. Olin joskus taide- ja tekstiilipajalla puoli vuotta. Vaikka näin ne samat henkilöt jatkuvasti niin minua ahdisti silloin joka helvetin ikinen päivä. Jo pelkkä tervehtiminen ja varsinkin kysyminen että mitä seuraavaksi voisi tehdä, ahdistivat kamalasti. Muistan kerrankin tuolloin kun tekemiseni loppui ja olisi pitänyt kysyä mitä seuraavaksi teen niin kulutin pari tuntia sitä sanomista jännittäen ja rajaamalla vessassa ja tupakalla. Tuon jälkeenhän minä sitten onneksi pääsinkin kuntoutustuella jolla olin 10 vuotta jonka jälkeen pääsin eläkkeelle, jolla olen ollut nyt 11 vuotta.
Ysi luokalla meillä oli useita työharjoittelu jaksoja ja nekin kaikki ahdisti ihan kamalasti. Ysi luokka ei ollut tavallinen luokka ja siinä (navetta)koulussa oli vain yksi pieni ysi luokka ja yksi pieni kymppiluokka. (Se oli navetasta tehty koulu ja jos en olisi päässyt tuohon kouluun kasi luokan jälkeen niin olisin lopettanut koko koulun kesken ja sen tein myös opettajillekin selväksi. Nehän uhkailivat minua luokalleen jäämisellä sekä tarkkailuluokalla. Silloin tein selväksi että siinä tapauksessa loppuu sitten minun koulun käyntini kokonaan. Syyttivät kaikesta asennettani mutteivat tajunneet sitä että miksihän helvetissä sitten käyttäydyn niin huonosti kuin käyttäydyinkin. Jännä juttu kun liikunta numeroni oli kasilla jossain vaiheessa nelonen ja sitten kevät puolella lintsasin sieltä vieläkin enemmän niin numero nousi vitoseksi. Rehtori oli paskantärkeä koulunsa maineesta ja välillä tuntui että olen hänelle jonkinlainen uhka ja en olisi päässyt koulua vaihtamaan ellei numeroni olisi noussut. Rehtorihan syytti kaikesta paskasta vain minua ja sanoi ettei usko että minua kiusataan ja myöhemmin sanoi ettei ketään ilman syytä kiusata ja että se kiusaaminen johtuu varmasti minun asenteestani. Ja mistähän se minun asenne sitten syntyi?! Aina kuitenkin koulun radiossa lässytti että jos jotain kiusataan niin siitä pitää tulla kertomaan.
Sekin jännä juttu tapahtui että lapsuuden ja ala-asteen aikoihin olin himoliikkuja ja sain tosi hyvän olon rääkkäämällä itseäni fyysisesti rehkimällä ja treenaamalla. Yläasteella loppui minun liikunta into enkä oikein nauti siitä vieläkää.
On jo aikaa kun näitä asioita olen viimeksi miettinyt ja koulun jälkeen on ollut muutakin paskaa varsinkin ihmissuhteissa. Nuo paskat koulun jälkeiset Ihmissuhteet ja paniikkihäiriö on jääneet noilta ajoilta vaikken niitä muuten olekaan miettinyt. On täyttä paskaa ajatella että kaikki alkaa automaattisesti mennä paremmin kun koulu loppuu! Kuin se siihen muka jäisikin! Mutta on ihanaa kun koulu on jo ohi. Paniikkien takia olen käynyt pelkän peruskoulun. Viisaus ja tietoviisas ovat kaksi eri asiaa eikä koulutus mitään takaa.
Ei ollut tästäkään aiheesta nyt tarkoitus kirjoittaa mutta annoin nyt ajatusten virrata.
Nyt menen kahville. Meikitkin jo pesin pois. Nuo uudet luomivärit ja vedenkestävä ja tuuheuttava ripsari ovat olleet hintansa arvoisia. Varsinkin tuo ripsiväri jota en meinaa saada pois meikinpoistoon sopivalla rasvalla enkä meikinpuhdistus aineellakin. Onpahan ainakin vedenkestävää 😁
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti