Paljoa kukaan ei paljoa milloinkaan kommentoi, reagoi jotenkin tms päivityksiini. Ihmiset ovat pyytäneet minua siellä kavereikseen (kaikkia en tosin ole edes hyväksynyt) mutta sen jälkeen heistä ei pahemmin mitään kuulu, eli ilmiselvästi ovat vaan kyttäämässä siellä. Olen jo monet kerrat ennenkin poistanut sieltä kyttääjiä.
Tuli mieleeni kun päälle parikymppisenä eräs henkilö sanoi minulle ettei halua kehua mitenkään minua etten vaan ylpisty liikaa. Ja paskanmarjat! Olen elämässäni kuullut enimmäkseen vain paskaa itsestäni sieltä sun täältä niin Enpä ihan vähästä ylpisty...
Välillä tunnen itseni facebookissakin syrjäytyneeksi. Syrjäytyneeksi tunnen usein itseni sellaistenkin seurassa jotka kertovat viihtyvänsä syrjäytyneitten jne seurassa. Vaikka maine minulla onkin ihan syvältä perseestä niin tiedän etten minä ole paha enkä ilkeä ihminen (en ainakaan tahallisesti ja jos koen itse että minua ei kohdella oikein. Vika on ollut monesti molemmin puolista). Jotkut tuntuu ajattelevan etteivät tunne minua tarpeeksi että olisivat minut leimaamatta mutta nimenomaan! He eivät tunne minua! Jotenkin vuosien varrella olen jo aika tottunut juoruihin ja paskaan maineeseeni. On toki päiviä jolloinka ne ahdistaa ja tuntuu pahalta kun riippuu niin paljon se päivästäkin sekä mielialastanikin jms. Useimmiten kuitenkin on päiviä jolloin en niistä jaksa välittää enkä ottaa stressiä.
Nuo ryhmät joissa välistä käyn ovat varmaan eka paikka jossa en ole tuntenut itseäni yleensä ulkopuoliseksi... kunnes joskus viime kertoina kun siellä olen käynyt...
Mietin jälleen tuota facebookia että lähdenkö sieltä vai en... tosin siellä on useita hyödyllisiä sivuja joilla käyn jne. Tai sitten pidän profiilini mutta lakkaisin päivittämästä itse sinne mitään... en tiedä onnistuuko vaan olla sinne julkaistua juttujani... Saa nyt sitten nähdä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti