Ahneella on paskainen loppu (vai onko?)

Sen jälkeen kun tänään tiskasin, imuroin ja moppasin lattiat niin olen tehnyt taas sitäsuntätä kansiota. Nyt sain "uudet" tähtiastiatkin astiakaappiin mahtumaan kun karsin joitain vanhoja astioita pois. Olen joittenkin tekemisteni suhteen suuruudenhullu tai siis haukkaan monesti liian ison palan (koskee vain niitä asioita jotka minua innostavat). Pitäisi oppia tekemään asiat pienemmissä mittakaavoissa mutta jostain syystä en aina tai monestikaan tyydy sitä vähempään. Siksi minulla on usein monta juttua yhtä aikaa tekeillä enkä edes tiedä tulenko koskaan saamaan kaikkea valmiiksi. Sen vuoksi olenkin nytten todennut etten odottaisi liikaa/liian nopeasti tekemisteni valmistumista vaan nautin niitä tehdessäni :). Se kait se tärkeämpää on, kun kyse ei ole mistään vakavista asioista. Toivon kyllä siltikin että suurin osa edes noista vielä valmistuisi. Yhtä omaa juttuani tein joskus kymmenen vuotta mutta sain sen siltikin valmiiksi (sitä en kerro mistä oli kyse). Nuorempana tein asiat kerrallaan ja sain kaiken valmiiksi aika nopeastikin. En sitten tiedä miksi minusta on iän myötä tullut tällainen "ahnehtija".





Huomenna tarkoitus viimeinkin siivota se keittiönkaappi kun se on koko ajan vain jäänyt ja siirtynyt. Pitää keittiötä muutenkin siistiä (esim. kaapin ovien ulkopuolta pyyhkiä pikku tahroista jne).
Ruokahalu on onneksi edelleen pysynyt tavallista pienempänä :).

Nyt kahville ja Simpsoneitten seuraan.


Kuvassa ne uudet verhot jotka äiti ompeli ostamistani kahdesta tuubihuivista (5 euroa kappale).

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ystävänpäiväksi

Oli tarkoitus tehdä 4 ystävänpäivä korttia mutta innostus puuttui niin tein vain kaksi. Ne kaksi muuta korttia ovat valmiskortteja. Mutteiva...