Yritin lähes väkisin saada kirjoiteltua muistiinpano vihkoihin asioita ylös sellaisella käsialalla että saa edes jotain selvää tekstistä mutta ei perkele kun en saanut siitä selvää itsekään. Mitä kovemmin yritän tehdä selvää käsialaa niin sitä huonompaa se on. Ja jos en yritä yhtään niin lopputulos on silloinkin sellainen ettei siitä selvää saa. Suoraan sanottuna minua suuresti vituttaa tuo käsiala. Se on verrattavissa (enkä nyt tarkoita sitä että pitäisin itseäni hyvänä kirjoittajana vaan että on esim. tarvetta tehdä omaa juttuaan) siihen jos muusikko menettäisi kykynsä soittaa taikka laulaa taikka taiteilija kadottaisi kyvyn esim. maalata. (Ei siis mitenkään liity siihen ovatko he taitavia jutuissaan vaiko eivät). Monta kertaa on tehnyt jo mieli heittää paperit ja kynät seinään (niin kuin joskus kouluaikoina tein matematiikan kirjalle joka repesi. Tosin yläaste aikoina lintsasin aika usein sekä en keskittynyt tunteihin).
No, ajattelin sitten alkaa TAAS neulomaan mutta koska minulla on neuloosi niin nautin neulomisesta (yleensä) niin se sentään sujuu... tai sitten ei. Aloitin nimittäin neulomaan äidin synttärisukalle paria koska edellisestä tuli noin 10-12 kerrosta liian pieni... Katsoin kerrokset/koot väärin mutta nyt siis olen tuolle sitä paria uutta tekemässä ja on ihan rento fiilis. Jos olisin tuota pieneksi jäänyttä sukkaa alkanut purkamaan niin ei siitä olisi tullut yhtään mitään. Tulos luultavammin olisi ollut sama kuin nyttenkin, eli uutta paria vain tekemään.
Tuokin virhe oli suuri huolimattomuusvirhe mutta ei se enää haittaa. Rentoudun usein, kuten nytkin neulomisesta.
Tänään bussissa ollessani ystäväni tuli yhtä aikaa bussiin ja vähän myöhemmin toinen ystävä soitti minulle ja oli mukava jälleen jutella hänen kanssaan 😊 Piristi ihan mieltä 😊 Kuten myös äidinkin kanssa juttelu 😊
Marras- ja joulukuussa on juhlia luvassa ja vähän muutakin menoja 😊
Kotiin tullessa oli taas portaitten kaiteet maalattu niin kuin epäilinkin että ne maalataan vielä toiseenkin kertaan. Lähtiessäni tänään ryhmään oli rappusten alapuolella lojumassa maalausvälineitä. Oli siis hankala kiivetä portaat ylös sillä ne ahdistavat minua jo muutenkin. Mummokärryn ansiosta kuitenkin sain tasapainoa pidettyä hieman paremmin. Bussissa sanoin ystävällekin että varmaan maalaavat kaiteet uudestaan niin hän sanoi että menisin hänen luokseen ellen pääse rappuja ylös. Hän nimittäin asuu aika lähellä. Pääsin ne onneksi kuitenkin ylös.
Kuvassa (joka taas väärin päin) on äidin synttärisukat.
Omat synttärini olivat viralliset viime viikonlopulla. Juhlat (kertaa kaksi) pidän myöhemmin. Äidinkin kanssa on tarkoitus hieman juhlia kunhan pääsee luonani käymään 🥰
Eilen illalla hieman hemmottelin itseäni roskaruoalla. Tilasin soijatortillan, ranskalaiset kahdella kastikkeella, mansikkapirtelön sekä kanelipullan. Kanelipullan söin tänään.