Menneisyyden unelma

Ennen kuin keitän iltakahvit niin kirjoitan hieman. Koko päivän olen touhunnut äidin koirakansion ja siskon sitä sun tätä kansion parissa.
Huomenna on tarkoitus käydä kaupassa ja sitten käydä läpi astiakaappi eli osa astioista lähtee menemään ja uudet tilalle. Jos jaksan niin siivoan sen jälkeen vielä keittiönkaapin joka on nolon tärkeässä kunnossa.

Jo lapsuudesta lähtien unelmoin omasta perheestä ja kuvittelin että jo parikymppisenä minulla olisi sellainen. Kuitenkin olin jo useamman viime vuoden sitä mieltä että en halua lapsia ja näin lähinnä vain huonot puolet. Kaverin lasten näkeminen sai kuitenkin sen aikaiseksi etten enää tiedä haluanko vai en. Enää en ole parikymppinenkään enkä tästä enää yhtään nuorru, eikä ole miestäkään ja tuskin sellaista tahtoisinkaan pelkästään lasten takia. Luultavasti en tule koskaan saamaan lapsia mutten enää sitten tiedä että vaivaako se vielä joskus minua. Lähi vuosina ei nimittäin vaivannut.